Ketterä mummokoira

Tällä viikolla koiratkin ovat päässeet säännöllisesti lenkkeilemään, joten liikunnanpuutteesta niiden, varsinkin Vegan, ei tarvitse toteuttaa omia jumppahetkiään. Maanantaina tehtiin se 1,5 metsälenkki, tiistaina otettiin vähän kevyemmin, keskiviikkona käytiin kävelee metsässä 11 km, torstaina oli agireenit, jolloin käveltiin kaupungilla ja eilen olivat tunnin lenkillä hevosen mukana.

Eilen osallistuin Hiskin kanssa Terhin valmennukseen. Kävin tosiaan ennen valmennusta kävelemässä Hiskillä tunnin metsässä ja otin koiratkin mukaan. Olipahan hevonen ainakin hyvin lämmitelty. Verryttelystä ei ollut ainakaan haittaa, sillä en muista milloin ratsastus olisi viimeksi tuntunut noin "helpolta". Oli siirtymisiä, taivutusta, suoristusta, taas taivutusta toiseen suuntaa yms. koko ajan tapahtumia ja sain tosiaan tuntumaan siihen, mihin tulisi pyrkiä :) Itselle suurin "yllätys" oli se, miten hyvin (=helposti) Hiski taipui ja sain sen hyvin avuille heti nopeiden suoristuksien ja suunnanvaihtojen jälkeenkin.

Tänään mentiin Minnan kanssa tallille jo yhdeksäksi. Tallilla tavattiin Jaana ja lähdimme kolmestaan maastoilemaan. Tehtiin 13 km lenkki, paljon käyntiä, mutta pellolla päästiin vähän laukkailemaankin. Muuten tiet ovat jälleen pääasiassa jäisiä :( 

Lenkin jälkeen kotia, vaatteiden vaihto ja kohti Kuopiota ja Jennan valmennusta Vinkan kanssa. Katsoin verryttelylenkillä Vegaa "sillä silmällä" - olisiko sen maha epänormaalin pullea. Ja olihan se.

Vinkan vatsa ei kyllä pullota

Reenie aikana Vegan maha paisui lisää. Mietin mitä se on voinut varastaa. Ainoa mitä keksin oli, että olisiko se kivunnut vierashuoneen portin yli ja käynyt ryöstämässä sinne siirtämäni kanin jyväastian. Asia selviäisi, kun pääsisin kotiin.

Vinkan reenit menivät hyvin. Tai siis hyvin sen jälkeen, kun Jenna laittoi minut ohjaamaan koiraa rohkeammin. Minä taas tyypillisesti pyörittelin koiraa siivekkeiden ympäri. Jenna kellotti toisen ohjaustavan 5 hypyllä saatiin minun pyörityksiin verrattuna aikaa kirittyä 0,65 sek. Aika paljon 5 hypyllä! Löydettiin reenin aikana ne minun kisojen ongelmakohdat, jonka takia mielummin varmistelen ohjaukset niillä pyörityksillä. Mutta kun uskalsin vaan liikkua ja irroittaa koiraa sivusuunnassa, niin ei ollut mitään ongelmaa, että en olisi ehtinyt ohjauksiin. Päällejuoksujen ongelma saatiin myös esille ja nekin onnistuivat "täydellisesti" kun sain oman rytmityksen kohdalleen. Viimeinen veto tuntui jopa "liian helpolta". Tuntui kuin koira olisi ollut hidas. Ei kuulemma ollut, minä olin vain itse oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Huomenna jatketaan reenaamista :)

Siilissä pysähdyin vielä koirien kanssa metsälenkille ennen kotiin menoa. Vega ravaili mukana, mutta oli aikas pullukka.

Kotona kurkkasin sitten vierashuoneen ovelle. Portti oli kiinni ja lapsilukkokin oli päällä. Portin takaa huomasin, että jyväastia oli lattialla. Aamulla se oli vielä sängyn päällä.

Jyväastia on 1,5 litraa ja olin siis täyttänyt sen ma-iltana Vegan edellisen tempauksen jälkeen täyteen. Vipsu saa jyviä desin päivässä eli jokainen voi siitä laskea, minkä verran Vega oli jyviä vetänyt. Ihmettelen vaan sitä, miten astiaan oli jäänyt nuo muutama jyvä pohjalle. Ehkä sille tuli kylläinen olo.

Nämä kuvat otettuani siirryin kettiöön purkamaan reenikassia. Laitan loput lihapullat jääkaappiin huomista varten. Ai mitkä lihapullat? 360 g rasia, josta Vinka söi muutaman reeneissä. Sillä ruskealla pystykorvalla oli vissiin lenkki jo kuluttanut sen verran energiaa, että taas jaksoi syödä. En minä nyt niin pitkään ottanut niitä valokuvia.

 

Vegalla oli vissiin vähän huono olo. Ainakin se käveli ympäriinsä, joi vettä ja mourusi. Voin kertoa, että nämä alla olevat kuvat eivät tee oikeutta vatsan oikealle koolle. Ja näiden kuvien oton jälkeen maha turposi edelleen. Nyt se on lopettanut jo "valituksen" ja makoilee hieman parempi vointisen oloisena aloillaan.

Onko joku joskus kuullut sanottavan, että koira ja omistaja muistuttavat toisiaan? Ei me Vegan kanssa ainakaan. Minä en ahmi herkkuja. En. Vai mitenköhän se menikään...