maanantai 21. huhtikuuta 2014
lauantain lenkki
 |
| Vinka pulahti lampeen... |
 |
| suojumppaa keppien perässä |
 |
| etsi Vega osa 1 |
 |
| etsi Vega osa 2 |
 |
| hetkisen päästä mentiin Kidi edellä, Vega perässä... |
sunnuntai 20. huhtikuuta 2014
Pitkäperjantain kärsimysnäytelmä
Kuulemma Pitkäperjantai on joku kärsimysten päivä?
Päivä alkoi kuitenkin mukavissa merkeissä. Isä oli jo ollut maanantaista saakka (itse asiassa jo kolmatta viikkoa?) Iitissä mehtähommissa ja minä, äiti ja Teemu ilmaannuttiin perjantaina auttamaan puusavotassa. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja puolen päivän jälkeen oli jo niin lämmin, että töitä tarkeni tehdä T-paidassa. Tosin ei Teemu... joka oli jo aamulla vähän kipeä. Kuume vissiin nousi aikalailla, sillä Teemu paleli toppavaatteidenkin alla. Teemu pistettiin sitten lepäämään taukotuvalle ja jatkettiin hommia vajaalla miehityksellä.
Koska homma vähän seisoi Teemun sairastumisen myötä, otettiin me naiset halkomakone haltuun. Minä nostin metriset puut koneelle, äiti halkaisi ne ja minä pinosin. Isä sahasi meille samaan aikaan lisää halottavaa. Kaikki sujui tosi hyvin ja joutuisasti, kunnes vähän ennen puoli kahta alkoi halkomakoneelta kuulua huutoa... ensin ajattelin, että puu vain putosi sormille, mutta jotenkin äiti oli ajatuksissaan saanut jätettyä sormet työntimen ja puun väliin. Auts.
Teemu lähti ambulanssin matkaan klo 14.15 kohti Lahden sairaalaan. Kun potilaat oli saatu "pois jaloista", tankattiin vähän isän kanssa ja jatkettiin ahertamista. Koneet tulille ja puita pinoon. Muutama tunti aherrettiin kunnes Teemu soitteli, että äiti oli tullut kuvista ja odottivat lääkärin tuloa. Alettiin pistää tavaroita kasaan, sauna tulille ja pieni metsäkierros tekemään. Sitten minä lähdin toisella autolla Lahteen hakemaan potilaita. Lahdesta sitten Lappeenrannan kautta Punkaharjulle, jossa oltiin juuri ennen puoltayötä. Mutta pienillä vaurioilla äiti lopulta selvisi: etusormen ja nimettömän pää halkesi, ne tikattiin. Murtuma keskisormessa (ilmeisesti ihan sormen päässä?) ja nimettömästä sormen pää murskana. Nivelit säilyi kuitenkin ehjinä. Että sellainen pitkäperjantai meillä :)
Päivä alkoi kuitenkin mukavissa merkeissä. Isä oli jo ollut maanantaista saakka (itse asiassa jo kolmatta viikkoa?) Iitissä mehtähommissa ja minä, äiti ja Teemu ilmaannuttiin perjantaina auttamaan puusavotassa. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja puolen päivän jälkeen oli jo niin lämmin, että töitä tarkeni tehdä T-paidassa. Tosin ei Teemu... joka oli jo aamulla vähän kipeä. Kuume vissiin nousi aikalailla, sillä Teemu paleli toppavaatteidenkin alla. Teemu pistettiin sitten lepäämään taukotuvalle ja jatkettiin hommia vajaalla miehityksellä.
Koska homma vähän seisoi Teemun sairastumisen myötä, otettiin me naiset halkomakone haltuun. Minä nostin metriset puut koneelle, äiti halkaisi ne ja minä pinosin. Isä sahasi meille samaan aikaan lisää halottavaa. Kaikki sujui tosi hyvin ja joutuisasti, kunnes vähän ennen puoli kahta alkoi halkomakoneelta kuulua huutoa... ensin ajattelin, että puu vain putosi sormille, mutta jotenkin äiti oli ajatuksissaan saanut jätettyä sormet työntimen ja puun väliin. Auts.
 |
| Käsi tänään |
Teemu lähti ambulanssin matkaan klo 14.15 kohti Lahden sairaalaan. Kun potilaat oli saatu "pois jaloista", tankattiin vähän isän kanssa ja jatkettiin ahertamista. Koneet tulille ja puita pinoon. Muutama tunti aherrettiin kunnes Teemu soitteli, että äiti oli tullut kuvista ja odottivat lääkärin tuloa. Alettiin pistää tavaroita kasaan, sauna tulille ja pieni metsäkierros tekemään. Sitten minä lähdin toisella autolla Lahteen hakemaan potilaita. Lahdesta sitten Lappeenrannan kautta Punkaharjulle, jossa oltiin juuri ennen puoltayötä. Mutta pienillä vaurioilla äiti lopulta selvisi: etusormen ja nimettömän pää halkesi, ne tikattiin. Murtuma keskisormessa (ilmeisesti ihan sormen päässä?) ja nimettömästä sormen pää murskana. Nivelit säilyi kuitenkin ehjinä. Että sellainen pitkäperjantai meillä :)
lauantai 12. huhtikuuta 2014
Ponille kyytiä
Lähdin maanantaina ponilla maastoilemaan. Ponilla oli alkulenkistä pitkästä aikaa omaa tahtoa, vähän liikaakin... pihatieltä päätti lähteä polulle. Temuttiin aikamme rinkiä, keuliminen pysyi kuitenkin kohtuullisena ja kohta mentiin jo sinne minne minä halusin. Erävoitto minulle ;) Käveltiin hetkinen tietä ja siirryin tölttäilemään. Voihan vanhus ja sen omatahto. Pomppasi liittymästä pellolla, raippa oli tietenkin toisessa kädessä. Voltille, keulimista, voltille, pari kiekkaa ja poni suostui liikkumaan takaisin tielle. Jos kerta ponilla riitti virtaa temuta, niin pistetään se sitten liikkeelle. Laukkaa, ja vähän lisää laukkaa. Vähän tölttiä väliin ja lisää laukkaa. Kerran yritti vielä tarjota yhtä tiehaaraa mistä usein mennään, mutta olinpa etukäteen viisas ja raippa valmiina pääsin huomauttamaan ja jatkettiin laukaten eteenpäin. Erävoiton 3-0 minulle!
Käveltiin pidempi pätkä, kunnes edessä oli "perinteinen" laukkapätkä. Ponille tuntui taas löytyvän virtaa, annoin sen laukata vapaalla ohjalla. Kerran se jo vähän hidasti, mutta sitten taas mentiin. Lopulta se käveli. Katoin trackerista, että tultiin kilometrin matka laukaten. Höperö poni. Tämän jälkeen poni oli hyvin nöyrää poikaa eikä enää ehdotellut määrätietoisesti omia reittivalintojaan, vaan kulki juuri sinne minne minä halusin. Käveltiin ja käveltiin, käytiin harjuilla. Muutama nyppylä laukkailtiin pitkin ohjin eikä ponilla ollut mikään kiire. Kunnes melkein "kotona" kohdattiin Tiina ja asiakas. Silloin löytyi ponilta taas virtaa. Kuljin hetken samaan matkaa, mutta päätin sitten mennä omia teitä tallille. "Karautettiin toisilta karkuun" ja ratsastin loppuun vielä pitkän tölttipätkän. Matkaakin kertyi yli 14 km. Pihassa ponilta vermeet pois, koirat autosta matkaan ja pelloille tekemään loppukäynnit. Peltojen kiertämisestä tuli lisämatkaa vielä 2 km.
Nyt pitää kyllä yrittää vähän useammin päästä ponin kanssa irroittelemaan. Tekee hyvää sekä ponin että kuskin pääkopalle :)
Käveltiin pidempi pätkä, kunnes edessä oli "perinteinen" laukkapätkä. Ponille tuntui taas löytyvän virtaa, annoin sen laukata vapaalla ohjalla. Kerran se jo vähän hidasti, mutta sitten taas mentiin. Lopulta se käveli. Katoin trackerista, että tultiin kilometrin matka laukaten. Höperö poni. Tämän jälkeen poni oli hyvin nöyrää poikaa eikä enää ehdotellut määrätietoisesti omia reittivalintojaan, vaan kulki juuri sinne minne minä halusin. Käveltiin ja käveltiin, käytiin harjuilla. Muutama nyppylä laukkailtiin pitkin ohjin eikä ponilla ollut mikään kiire. Kunnes melkein "kotona" kohdattiin Tiina ja asiakas. Silloin löytyi ponilta taas virtaa. Kuljin hetken samaan matkaa, mutta päätin sitten mennä omia teitä tallille. "Karautettiin toisilta karkuun" ja ratsastin loppuun vielä pitkän tölttipätkän. Matkaakin kertyi yli 14 km. Pihassa ponilta vermeet pois, koirat autosta matkaan ja pelloille tekemään loppukäynnit. Peltojen kiertämisestä tuli lisämatkaa vielä 2 km.
Nyt pitää kyllä yrittää vähän useammin päästä ponin kanssa irroittelemaan. Tekee hyvää sekä ponin että kuskin pääkopalle :)
 |
| polkua eteenpäin... |
 |
| aiemman kuvan "toisessa päässä" |
 |
| hakattu harju |
 |
| kolme laiduntajaa |
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)