Agilityreeniä ja mökkeilyä

Osallistuin Vinkan kanssa eilen ja tänään Huotarin Peten agilitykoulutukseen. Voi vitsit miten tykkäsin! Pienellä muutoksella saatiin erittäin hyviä pätkiä aikaiseksi. Nyt kun vaan muistaisin tuon asian jatkossakin. Kakarakin oli mukana katselemassa agilitymaailman menoa ja muita koiria. Käyttäytyi tosi reippaasti ja rennosti kentän laidalla. Käytiin vähän leikkimässäkin kentällä ja lelun kanssa riehuminen vei voiton kaikista muista koirista ja ihmisistä. Suoritettiin me suora putkikin leikin ohessa ja palkaksi sai saalistaa ihanan karvalelun.

Tänään mentiin reenien jälkeen mökille, jossa Vinka toimi jälleen uutterasti leikkitätinä. Hauska seurata Vinkan käytöstä, kun olin itse ihan varma, että sillä menee pidemmän aikaa sulattaa pentu. Mutta ei, se leikittää pentua ahkerasti.

Vega otti vaan lelut itselleen

Illemmalla painittiin vielä porukoiden pihalla

sieniretkellä, jännitystä ja rauhallinen pentu

Perjantaina otin ratsastamaan sadevermeet satulalaukkuun varmuudeksi mukaan. Sadevermeitä en tarvinnut, mutta satulalaukkuja kyllä. Melko alkumatkasta osuin kanttarelliesiintymään. Taskussa oli onneksi kaksi kakkapussia, joista toinen tuli ihan täyteen ja toinen jäi vajaaksi. Matka jatkuikin sitten käynnin ja töltin merkeissä ja laukkaamaan päästiin vasta annettuamme sienet eteenpäin.

Illalla meillä oli rauhallinen pentu talossa. Ella leikki pennun kanssa kiitettävästi ja illalla penikka ei jaksanut purra enää ketään nilkoista. Ennen tätä rauhan hetkeä ehti tapahtua vähän kaikenlaista. Ensin löysin Vegan penikan kuivamuonasäkiltä, olin unohtanut oven raolleen... jonka seurauksena talossa oli hieman pullea koira. Kahdeksan aikaan lähdin lenkittämään aikuisia koiria ja nappasin pennunkin kainaloon happihyppelylle. En päässyt 100 metriä tietä, kun kuuli "sihahduksen" ja näin jonkun hyökkäävän maasta Vinkaa kohden. Huusin koirat pois ja iso kyykäärme vetäytyi kerälle tielle. Koirat sisälle, teräase mukaan ja tappojahtiin. Valitettavasti käärme oli jo mennyt menojaan. Vinka oli sisällä ihan paniikissa, se pelkäsi mm. serpentiininauhaa lattialla, samoin hihnoja. Olin satavarma, että kyy puri sitä. Mistään ei kuitenkaan löytynut puremajälkiä eikä mikään kohta alkanut turpoamaan ja aika äkkiä Vinkan paniikki oli ohitse, eikä se ole sen jälkeen "pelännyt" maassa lojuvia asioita. Ehkä kyy oli kohmeinen eikä osunut tai sitten teki vaan valehyökkäyksen. Olipa hyvää tuuria.

  

Peilikuva

Ja sama asento

ruokavaras

Torstai osa 3.

Ja torstai-iltaa jatkettiin vielä puusavotan merkeissä. Ensin purettiin ja pinottiin edellinen kuorma, jonka jälkeen haettiin metsästä vielä täysi kuorma puita odottamaan pinoamista.

Vanha kuorma pois ja pinoon

työnjohtajat

tästä se taas alkaa

nouseeko?

ylimääräiset pois

ja kohti pinoa

Torstai osa 2.

Heppailun jälkeen puuhailtiin kaikenlaista ulkona ja kakara pääsi ensimmäistä kertaa ulkoilemaan Vipsun kanssa yhtäaikaa. Vipsu otetti kakaralle oikeutetusti miten käy, jos kakara tulee liian läheiseksi. Etukäpälät viuhtoi murinan kera Vipsun nenille. Hyvä Vipsu!

video

Ainiin, nimeä kakaralle on pähkäilty ja pähkäilty ja vaikka mitä vaihtoehtoa on yritetty käyttää, mutta mikään ei ole tuntunut helpolta koiraa kutsuttaessa. Kakaran kutsumanimi lienee nyt lopullisesti Välke. Äly ja väläys samassa paketissa.

Isojen koirien kanssa on mennyt tosi hienosti, edes Vinkaa ei ole ahdistanut. Vinka on itseasiassa varovaisesti jo kiskonut leluja penikan kanssa, mutta vetoleikit meinaa silläkin vaan helposti keittää yli. Mutta välillä pidetään kakaralle kiltisti vastaan lelun toisesta päästä. Ja Vinka on jo useamman kerran parkkeerannut istumaan/makaamaan ihan kakaran viereen.

Leikkittäiskö?

Ei vaikka kuinka yrittäisi

Mikäs tuo on?

huomatkaa Vinka taustalla jälleen karviaispuskassa

ei tämäkään ryhdy leikkiin

leikitäänkö?

Jos minä ihan nätisti pyydän?

eipä tuottanut leikkikutsut taaskaan tulosta

väsynyttä porukkaa