Toinen kunkkaripäivä

Päivä alkoi lupaavasti. Meillä oli tärskyt Suskun kanssa siis klo 9 "kohtaamispaikassa". Teen juuri lähtöä pihassa, kun Susku soittaa. Pieni mutka matkassa: Suskun polkupyörä suuttui Suskulle ja nappasi nilkasta kiinni niin lujaa, että Susku joutui menemään päivystykseen. Minä jatkoin sitten matkaani yksin pyörällä kunkkareihin. Ajatus oli, että Susku tulee perässä sitten autolla.

Olin juuri kerennyt raviradalle ja "pukuhuoneellemme" kun Susku jo soittikin. Oli jo ajelemassa kohti Sorsasaloa, 5 tikkiä rikkaampana... Susku ei saanut taivuttaa nilkkaansa, joten minä sitten reippahana sitkutin parkkikselle noin 1,5 km päähän ja kuljetin Suskun tarakalla raviradalle :-)

 

 

 

Päivä sujui sitten rauhallisesti aloillaan ollessa hyvässä seurassa pölpätellen ja välillä ruokaa ja herkkuja tankaten. Aurinko porotti niin, että minun piti jo kesken päivän vaihtaa hihaton paita hihalliseen, kun olkapäitä alkoi kuumottaa aurinkorasvan säännöllisestä lisäilystä huolimatta liikaa!

 

 

Camria kannustettiin kovasti loppuun asti ja hienosti Camri taisteli itselleen kokonaiskilpailussa sijan 3. Päivän päätteeksi "invataksi" kyyditsi Suskun autolle ja sitkutin vielä itseni kotia.

 

 

Katsotaan uusia kujeita, kunhan Suskun jalan "rauhoitusaika" päättyy... ;-)

Kunkkaripäivän iltapäivä ja ilta

klo 14 tavattiin Suskun kanssa "kahtauspaikalla", josta matka jatkui pyöräillen Sorsasaloon kunkkareihin. Matkaa tuli suuntaansa noin 16 km ja pyörä oli varmaan kaikista näppärin keino saapua ja poistua ravipaikalta. Pientä hysteriaa oli havaittavissa menomatkalla, mutta hengissä selvittiin perille asti :-)

Oma pukuhuone



liitettiin pyörät visusti yhteen useammalla lukolla

 

me :-)

 

 

Kunkkareissa oli mukana sekä tammojen että oriiden lähdössä kotipaikkakunnan (Punkaharjun) hevoset: Pelikka ja Camri. Camri teki upean esityksen voittaen ensimmäisen osamatkan :-) Huomenna siis riittää lisää jännitettävää! Ja koska pyörä oli niin näppärä kulkuväline, tapaamme Suskun kanssa huomenaamulla klo 9 samassa paikassa ja sitkutamme taas Sorsasaloon. Tällä kertaa tarkastan, että juoksupökät on oikein päin jalassa, saumat piilossa...

 

 

 

 

 

 

 

päivän päätteeksi pyörät olivat tallella

 

 

Kunkkari päivän keskipäivä

10.30 aikaan olin jo Lahdentauksen tallilla. Aurinko lämmitti jo aikas kuumasti. Hiskikin oli hyvin laiskalla tuulella, talliin kävelyn sijasta mielekkäämpää tekemistä olisi ollut syöminen. Yritin tehdä tiistain valmennuksessa huonosti sujuneita asioita. Kuten myös torstaina kertailin samoja asioita. Olen minä vaan aika surkea - jatketaan siis harjoittelemista ;-)

 

Oksat maistui hyviltä

 

Suokkitamma ja varsa



 

tässäkin on hyvää heinää

kävellään sit jos on pakko

 

toinen tamma ja varsa

 

pestynä takaisin laitumelle. Mutta vähän heinää väliin...

 

toisella puolella parempaa?

 

tai sittenkin toisella puolella

 

anna sitten edes leipää taskusta

 

luovutus ja paluu lauman sekaan

 

Kunkkari päivän aamu

Hyydyin edellisenä iltana tosi aikaisin ja heräsin sitten pirteänä aamulla. Joten aamupalan jälkeen noin klo 8 suuntasin liikuttamaan ponin ja koirat. Tässä vaiheessa lämpötilakin oli vielä siedettävä.

 

 

 

 

 

Agilitya

Agirodun jälkeen kerkesin käydä vielä parit agikisat heinäkuun aikana. Ensin kisasin Vinkan kanssa Varkaudessa 13.7. kolmen startin verran. Ensimmäiselle radalle Vinka varasti (video). Pientä epäselvyyttä ohjauksessa hypyllä ennen ensimmäistä putkea... ja puomin alastulolta vitonen. Sen jälkeen Vinka vielä teki pienen lenkin kiertäen keinun, mutta sain sen sieltä kuitenkin oikealle esteelle. Mutta tuloksella maaliin (5).

Toista rataa ei ole nauhalla. Vinka karkasi taas radalle, mutta muuten se sujui ihan hyvin 4 viimeistä estettä lukuunottamatta, jotka olivat lievää pelastelua. Seurakaverin sanat kuvaavat hyvin sitä loppua: "en ollut ihan varma kumpi teistä hyppää sen viimeisen hypyn". Tulos oli kuitenkin nolla ja aika riitti luokkavoittoon.

Viimeiselle radalle lähtö onnistui, Vinka istui kiltisti aina minun merkkiin asti. Muuten rata levisikin aika lailla. Minä vedätin, Vinka vinkui ja paineli samalla esteiden ohitse. Puomi oli ihan lopussa, jonka Vinka paineli taas törkeästi läpi. Huomautin ja lopetin radan siihen.


Viiko tästä olin kisaamassa Maaningalla kummallakin koiralla 2 starttia. Vega oli taas "niin helppo". Unohdin ensimmäisellä radalla sen bravuurin "loppusuoralle irtoamisen" ja meinasi käydä kalpaten. Pieni paniikki kirkuminen ja Vega kääntyi vielä takaisin ja päästiin nollalla maaliin. Sijoitus 4. Toinen rata hyppis, josta hyvä nolla ja sijoitus jälleen 4. Niin vaan Vegalla saa tehtyä ne tuplat, toisin kuin erään toisen koiran kanssa...

Vinka karkasi taas ensimmäiselle radalle enkä kerennyt ohjata kunnolla pakkovalssia, josta ensimmäinen kielto. Yhdessä kohtaa huiskautin pitkästä aikaa huolimattomasti ja saatiin toinen kielto putkelta. Puomin Vinka paineli surutta läpi, ei ajatustakaan pysähtymisestä. Keskeytin radan siihen. Hyppikselle Vinka kesti lähdössä - jee :-) Pääsin sen omasta mielestä "ansaputkeensuun" ohitse ja ilmeisesti siinä ote herpaantui ja Vinka sinkaisi samaisen putken toiseen päähän. Siitä jatkettiin rataa kuin mitään virhettä saati hylkäystä ei olisi tapahtunutkaan. Vinka vinkui taas ;-) Itse olen ylpeä keppisyötöstä ja sen jälkeisestä valssikuviosta, joka onnistui täydellisesti jätettyäni Vinkan itsenäisesti pujottelemaan. Varmaan yksi parhaita hylättyjä ratoja ikinä :-)


Tarkoitus kisata taas elokuussa kolmena viikonloppuna, toivottavasti Vinka panttaa juoksuja vielä elokuun loppuun.

Hiskin lomaltapaluu

Hiskin oli aika palailla eilen lomalta töihin. Hain sen laitumelta ja sen mielestä matkalla tallin pihaan oli jo kaikkea jännää. Onneksi Tiina tuli seuraksi ja oli pitämässä Hiskiä kiinni, kun könysin selkään. En ottanut jakkaraa ja ähelsin maassa kurkottaen jalustimeen. Kun aloin ponnistaa, päätti Hiski poistua paikalta. Onneksi se jäi yritykseksi, sillä ohja oli Tiinalla napakasti kädessä! Uusi yritys selkään ja otin jakkaran avuksi. Tällä kertaa pääsin onnistuneesti satulaan. Hiski oli oikein mukava ratsastaa :-) Menin kevyesti puolisen tuntia.

Tänään uudestaan Hiskiä liikuttaa. Nyt heppa oli jo käytökseltään "normaali" eikä jaksanut enää sätkyillä eri asioista. Selkään nousussa Seija oli varmuudeksi apuna, mutta eipä tuossa nyt ollut mitään ongelmia. Tarja lopetteli juuri valmennusta ja minähän sitten innostuin kysymään, joutaisiko hän pitämään meille puolen tunnin "lomalta paluu" valmennuksen. Ja Tarjahan piti sellaisen :-) Perusratsastusta, hevosen kuntoa tarkkaillen. Itsellä vähän hakemista ratsastuslinjojen kanssa ja oman suoruuden, mutta meni 5 viikon taukoon nähden todella kivasti. Tarja sanoikin, että eipä uskoisi hevosta katsoessa, että se on lomaillut 5 viikkoa :-) Loppuun otettiin koirat matkaan ja talutettiin Hiski maastolenkkien kautta laitumelle, joten se saikin tehdä kunnon loppukävelyt.

Pojat laitumella




Hiski ja Roope

 

 

Hiski ja Roope, Viirus takana

Agirotu 2013

Perjantaina suunnattiin Suskun kanssa töiden jälkeen kohti Tamperetta ja Agirotu tapahtumaa. Perillä hotellilla oltiin kymmenen aikoihin.

Aamulla koirien ilmot, leirin pystytys ja takaisin hotellille aamupalalle. Meidän starttivuoro oli vasta puolen päivän jälkeen; minä 5.viimeisenä ja Susku viimeisenä. Ilmoittautuneita koirakoita oli "vain" 161... Pitkästä aikaa Vinkan kanssa onnistunut rata, viimeiset 3 estettä taistellen, vähän kiemurrellen, mutta nollalla päästiin kaikesta huolimatta maaliin asti. Ja aikakin riitti sijalle 4. Näin olimme Vinkan kanssa mukana avoin-SM finaalissa :-)

Finaalissa meidän piti starta 4. viimeisenä. Ennen minua oli vielä muutama koira ja ajattelin juuri aloittaa lähtövalmistelut Vinkan kanssa. Eli meidän omat rutiinit. Yhtäkkiä minut kiskottiin radalle, edellinen koirakko käskettiin pois lähtökarsinasta ja minä suoraan kentälle. Vielä kentän puolella varmistin sisäänheittäjältä onko tosiaan minun vuoro. On on hän sanoi. Ja voitte arvata onnistuiko meidän lähtö?! Vinka karkasi ja juoksi 2.esteen ohitse. Ja meni jo seuraavan esteen. Eli siitä sitten hylätty. No, loppurata vedettiin sitten täysillä ja se sujuikin vallan mainiosti. Kaikki hankalat kuviot selvitettiin hienosti!

Illalla oli vielä toinen virallinen rata ja yritin taas tavoitella tuplaa. Kaikki vaikeat kohdat selvitin, kunnes radan loppuosalla jäin suoralla putkiosuudella jälkeen ja Vinka ajautui seuraavan putken ohitse :-( Samalla kun oma rytmi hidastui, "iski" joku taas veitsen selkään (keuhkoihin) ja matkanteko tyssäsi siihen. Tuo on mystinen vaiva, ihan kuin keuhkot tyhjentyisivät liian äkkiä. Kivun takia on vihlaisun jälkeen tosi vaikea vetää keuhkoihin ilmaan ja oikaista itsensä. Kun saan taas suoristettua itseni ja hengitettyä kunnolla, kipu on poissa.


Sunnuntaina kisattiin Päivin kanssa taas kahdestaan joukkueradalla. Koiratkin samat, sisarrusparit Vega & Piru ja Vinka & Lätty. Tällä kertaa olimme iskukunnossa (viime vuoteen verrattuna...). Menin ensin Vinkalla. Otin avustajan lähtöön. Vinka kävi aika kuumana ja lähti ilmeisesti niin etupainoisena avustajasta "päästyään" että räpelsi ekan riman. Sitten se kävikin jo ylimääräisen putken. Loppu sitten puhtaasti (virheet 15). Lätylle myös ylimääräinen putki (virheet 10). Vega räpelsi myös ekan riman. Loikkasi putken päälle. Ja hyppäsi yhden hypyn väärin päin (virheet 20). Pirulle puhdas rata. Göötit olivat virheistä huolimatta nopeita vaikka kaikki virheet (myös väärin päin hypätyt hypyt) oli korjattava oikein. Joukkueemme oli hienosti viides! Ensi vuonna uudestaan? Vega on tosin tuolloin jo 9,5 vuotias. Vieläköhän se on iskussa?!

 

uimalla lenkitystä

Pari kuvaa loman viime päiviltä. Hellepäivinä koirat lenkitettiin näin: