Pakkasmaastoja

Pakkasta ja lisää pakkasta. Tarpeeksi päälle ja tarkenee hyvin ratsastaa :)

Keskiviikkona menin Terhin valmennuksen ilman satulaa. Tosin sen verran olen prinsessa, että viritin Hiskin selkään kaksi länkkärihuopaa ja juoksutusvyön. Alkaa Hiskillä iän myötä tuo selkäranka hieman tuntumaan... Tällä kertaa valmennus meni ihan kohtuullisesti - ainakin edelliskertaan verrattuna. Teemana oli tällä kertaa väistöt. Laukassa olikin jo vähän hankalampaa, mutta siinäkin saatiin onnistumisia, kun vaan laukan nosto onnistui hyvin ja H kantoi hyvin itsensä heti nostosta.

Lauantaina käytiin Seijan kanssa 1,5 h issikkamaastossa. Mittari näytti kotoa lähtiessä -21,5, mutta lenkiltä tullessa "vain" -15  ;) Koirat oli mukana tuolla lenkillä. Tölttäiltiin, kokeiltiin laukatakin (mutta siinä kävi viima naamaan) ja illalla kotona oli kaksi rauhallista koiraa. Illalla käväisin vielä Hiskin selässä reenaamassa ke:n harjoituksia. Toppatakin sai riisua...

Sunnuntaina lähdettiin Hilkan kanssa tallille jo 8.30 aikaan. Pakkasta oli "vain" 18 astetta. Ja tallin mäelle päästyämme mittari näytti jo muutamaa astetta lämpimämpää. Käytiin 11 km lenkki ja tällä kertaa Hiski sai toimia vetohevosena koko matkan :) Kerran vähän jänskätti mutkan takaa tuleva kävelijä ja koirat, mutta siitäkin Hiski selvisi kuolematta. Yleensä tulen Hiskillä aina joukon viimeisenä, mutta kiva huomata, että maastot alkavat olla sen verran tuttuja, että se pystyy hyvänä päivänä kulkemaan keulassakin "sinkoilematta sinne tännne tuonne". Ravailtiin paljon ja pitkiä pätkiä. Ja päästiin laukkaamaan, pitkästä pitkästä aikaa! Mukavuussyistä laukkailtiin kotiapäin ja tultiinkin ihan "suoraa linjaa" (joskus edellä saatetaan tulla laidasta laitaan) ja H pysyi rentona koko ajan. Uskalsin jopa laukata vähän lujempaakin sellaiseen kivaan loivaan ylämäkeen. Kyllä ihminen voi olla pienistä asioista iloinen :)

Tallilla hepat oli mukavan kuuraisia, tavaroiden poislaittoajan kuivatus tallissa ja sitten villaloimen + sadeloimen kanssa tarhaan päiväksi. Huomenna meillä onkin Tarjan 1,5 tunnin koulu+estevalmennus. Sitä odotellessa.

PS. auton ylläpitokuluja ei kannata moittia ja uhata vaihtavansa bussiin. Auto saattaa loukkaantua eikä suostu starttaamaan seuraavana päivänä... en moiti enää autoni kuluja. Autoni on oikein hieno ja hyvä ystävä!

 

 

 

 

 

kuvia, kuvia ja vähän lisää kuvia

Viikonloppu vierähti taas nopsaan ohitse. Perjantaina paniikki-siivous ja vieraat sillä hetkellä Vinkan-karvattomaan-kämppään. Siivouksen välillä ehdittiin käydä Suskun ja koirien kanssa käppäilemässä. Mietin nastakenkiä, mutta jäiselle lenkkipolulle oli kilometrin matka lumettomalla pyörätiellä. Valitsi vaelluskenkät, väärä valinta! Lenkin loppupuolella vedin taas komeat lipat. Juuri hetkeä aiemmin olin sanonut ääneen ties monennen lipsahduksen jälkeen, että jatkan tätä rentoa liikkumista. Ehkä minä kaaduin rennosti. Käteen koski helvetisti, samoin kannikkaan. Ja olkapäähän ja lavan seudulle. Mutta ei luita poikki. En huomannut jäistä kumparetta. En saa kuulemma jatkossa niistää nenää samalla kuin kävelen. Hah, sanon minä, ja jatkan rentoa menoa kuten ennenkin ;)

Vierasseurueeseen kuului mm. Vegan lapsenlapsi Martta 4 kk. Martta fanitti Vinkaa! Vinka ei ehkä niin Marttaa, mutta se ei Marttaa haitannut. Lauantaina käytiin aamupäivällä lenkillä ja Martta viiletti Vinkan perässä minkä kintuistaan pääsi. Iltapäivällä kävin maastossa Hiskillä. Käsi tuntui olevan ihan ok, mutta en saanut sitä nostettua ylös olkapäästä. Mutta ei haitannut menoa, kun ei tarvinnut ratsastaessa nostella kättä ylös (länkkärinkin sain jotenkin pungettua hepan selkään).

Alkuillasta minulle jäi 5 göötin hoitovuoro. Olin rohkea ja lähdin talleilun jälkeen 5 göötin kanssa hihnalenkille. Tosin Vega oli hihnassa vain etuovelta ensimmäiset 100 m. Vinka paineli edellä ja Martta seurasi idoliaan kiltisti. Cindy ja Eve sotkivat muutaman kerran hihnoja, mutta lopulta kaikille löytyi oma paikka ja hihnatkaan eivät menneet enää solmuun. Tulin juuri omasta pihasta tien yli ja samaan aikaan pyörätiellä käveli pariskunta. En ole ihan varma katsoivatko he minua säälien vai halveksuen suurta, siinä vaiheessa epämääräisesti kulkevaa koiralaumaani. Ilta menikin sitten mukavasti hyvän ruuan ja seuran merkeissä. Herkuttelun "syynä" oli Vegan 9 vee synttärit ja kaverin kihlajaiset.

Tänään oltiin taas tallilla yhdeksältä aamulla ja käytiin mukava aamumaasto Niinan ja Hilkan kanssa. Hiskillä alkaa olemaan pientä turhautuneisuutta(?) maastossa, kun kävellään vaan niin paljon tai ravaillaan rauhassa pienenpiä pätkiä. Tiet ovat niin jäiset, että laukkaamaan ei ole päästy maastossa sitten ihan joulukuun alun hankijumppailun. Hiski kävelee sitten sellaista kyytiä, että kukaan muu ei kestä kotimatkalla sen perässä. Kävelee kuitenkin.

Vinka juoksuttaa Marttaa

Vinka lentää

 

Valoilmiö :)

 

 

 

Synttärisankari ottaa vähän rauhallisemmin kuin muut

 

 

 

 

Fani ja Idoli

 

Sopu sijaa antaa

 

 

 

 

Pitkästä pitkästä aikaa...

... ponimaastossa Seijan & Funin seurassa :)

Ei ole käyty Seijan kanssa "issikoimassa" pitkään pitkään aikaan, mutta edellisellä viikolla sovittiin treffit tälle aamulle. Ponit kuntoon, Strakurille kuolaimettomat testiin kaverin kanssa. Koiratkin pääsivät (vai joutuivat) mukaan. Käytiin "toisessa" suunnassa, jossa oli ei-niin-yllättäen myös jäistä. Hokit kuitenkin pitivät ja päästiin tölttäilemäänkin muutamia pätkiä. Kierreltiin paljon polkuja ja pari "umpimetsä" pätkää. Löydettiin jopa eräästä paikasta rinnettä ylös kiemurteleva sula vanha metsäkoneen ura, jota pitkin päästiin jopa laukkaamaan. Milloinkohan on poni viimeksi edes laukannut?!? Hyvin toimi kuolaimettomat, tosin poni on ollut muutenkin viime aikoina erittäin rauhallinen.

Tehtiin reilu 12 km lenkki, joten koirat saivat myös mukavasti liikuntaa. Täällä onkin ollut nyt mukavan rauhallista, mitä nyt kello alkaa lähestyä kahdeksaa ja Vegan maha alkaa ilmoittelemaan ruoka-ajasta. Normaalisti se aloittaa Vinkumisen tasan kahdeksalta, mutta mikä lie nyt heittänyt sen sisäisen kellon sekaisin. Nälkä sillä ei pitäisi olla, sillä se livisti lenkin jälkeen minun huomaamatta lantalaan. Kun lopulta tajusin, että Vega on jossain ja löysin sen lantalasta, se oli aivan pullea. Ja turposi taas mukavasti tässä päivän mittaan. Veikkaisin, että se löysi jotain lantalaan haudattua ruokaa... ei ole ensimmäinen kerta.

vielä kk sitten tässä oli kaadettu metsä

 

nyt crossiradan uusi parkkis

 

meidän "polullekin" oli tuuli kaatanut esteen

 

jonka jälkeen oli lisää crossiradan laajennusta

 

lenkki heitetty, Strakur söpöilee :)

 

koko seurue

 

yritin saada ponien korvat ylös. Koirien mielestä se tarkoitti jotain muuta

 

ansaitut heinät

 

Funin vuoro söpöstellä

luminen laakso

Aamupäivän heppalenkin jälkeen ehdin hyvin vielä valoisan aikaan lenkille koirien kanssa. Koska lenkkipolut ovat ihan jäiset, vedin vaelluskengät jalkaan ja suuntasin lenkille metsään. Metsän keskeltä löytyi ihan "luminen laakso", jossa ilmeisesti myös pupujussit olivat viihtyneet. Ainakin koirat löysivät sieltä paljon ihanaa välipalaa.

 

papana Vinkan hampaiden välissä?

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Onnistunut lauantaimaasto...

... parantaa mielen :)

Aamulla oltiin Niinan ja Hilkan kanssa reippaina yhdeksältä tallilla ja lähdettiin maastoilemaan. Minun edellispäivän valmennus Hiskin kanssa meni niin penkin alle kun voi vaan mennä. Tarkoitus oli nollata edellinen päivä ja se onnistui!

Taakse jäänyt viikko sujuikin mukavasti aina eiliseen asti. Lauantaina kävin ponilla maastossa ja sunnuntaina käytiin Niinan kanssa maastoilemassa. Joka paikka oli jäässä, mutta tehtiin tuolloin yli 10 km käyntilenkki. Maanantaina olin pitkästä pitkästä aikaa valmennuksessa Hiskin kanssa. Katsoin kalenterista, että itse olin ollut valmennuksessa viimeksi 26.11. Yli kk:n tauko. Tarja piti minulle ensin puolituntisen kouluvalmennusta, josta jatkettiin suoraan estetunnille. Hiski oli taas hieno, mutta minä en vaan osaa noita hyppyjuttuja. Pitää yrittää päästä useammin hyppäämään Tarjan valvovan silmän alle. Nautin siitä tunteesta, kun Hiski pystyy hypätessä kokoamaan laukkaa enkä muistanut taaskaan antaa sen edetä sujuvasti (esteillä minulla on olympiat ylärenkaassa ja lisäksi Hiski kuumuessaan työskentelee kunnolla takaa ja kantaa itse itsensä). Kun olin tullut 6 kertaa peräkkäin (yhtämittaa laukassa) pituushalkaisijalla olevan 4 esteen linjan, reidet vaan tutisi... Tarkoitus oli tulla neljä kertaa - onneksi uskalsin niillä kahdella viimeisellä antaa hevosen laukata kunnolla ja saimme onnistuneet suoritukset ja saimme armoa 6 kerran jälkeen... ;) Reidet muuten tutisi vielä illalla kotona.

Tiistai meni siis Tiinalla uutta vuotta vastaanottaen, mutta keskiviikkona käytiin Hilkan kanssa jälleen maastoilemassa. Otettiin koirat mukaan ja kierrettiin reilu tunnin lenkki. Hiski oli rento ja rauhallinen ja itsellä oli hyvä mieli. Torstaina kävin ratsastamassa maneesissa ilman satulaa. Yritin työstää suuren suurta ongelmaani oikeaa sisäkättä ja sisäpohjetta. Saatiin pari hyvää pätkää, mutta pitää tehdä kyllä paljon paljon työtä tuon ongelman kanssa.

Sitten se surullisen kuuluisa perjantai (eli eilinen Terhin valmennus). Tehtiin puolikkaalla maneesilla neliöllä töitä, joka kulmaan voltti. Kun harjoitus sujui ravissa ja hevoset taipui ja suoristui, otettiin mukaan muutama askel laukkaa. Ensin hevosen suoritus - laukan nosto - raviin suoralla hevosella ennen taivutusta kulmaan ja voltille. Ei ollut helppoa ei. Oltiin tehty harjoitusta koko ajan vasempaan kierrokseen ja tuota oikean puolen ongelmaa ei ollut vielä "esiintynyt". Hiskillä jouduin menemään monta suoraa vaan ravissa, mutta sain tehtyä muutamalle suoralle pari hyvää nostoakin. Sitten siirryimme tekemään neliötä ja voltteja laukassa. Silloin pakka hajosi. Hiski kaahasi, minä en jaksanut käyttää jalkoja. Matkustin ja roikuin ohjissa. Sain heittää hyvästit sille maanantain mielikuvalle unelmakevyestä suokkiputesta, joka "tuntuisi kokoavan laukkaa vaikka piruettiin". Lopulta siirryimme ympyrälle laukkaamaan (edelleen vasemmassa kierroksessa). Minua huippasi jo aika lailla. Oli tosi paha olo, siis oksetti. Välillä tuntui, että silmissä alkaa pyörimään. Pysäytin hevosen ja tulin selästä alas. Oksetti niin paljon, että tuntui kun purskahtaisin itkuun. Kyykin maassa Hiski kiltisti vieressä. Lopulta huippaus vähän helpotti ja kipusin takaisin selkään.

En keksi tuolle pahalle ololle muuta syytä, kun keskiviikkoisen niskan naksahduksen kurkatessani tietokoneella ollessani takaviistoon. Pääni oikaistua tuntui että oksennan. To-aamuna en meinannut saada päätä ylös tyynyltä, kun niskaan koski niin paljon. Autolla ajaessa jouduin päätä vasemmalle kääntäessä tukemaan kädellä niskaa ja käytännössä kääntämään koko yläkroppaa aina kun kurkkasin ajaessa vasemmalle. Perjantaina en tuntenut enää tuota kipua enkä muistanut koko asiaa. Ilmeisesti tuo koko ajan vasempaan meno ja pään kääntäminen vasemmalle voltilla toisen perään teki tuon huonon olon ja huippauksen.

Tilanne ei parantunut tästä, paheni vaan. Vaihdettiin suuntaan. En saanut itseäni enää rennoksi. Ei huipannut, mutta oli huono olo. Ja vitutti oma surkeus. Ja vitutti lisää. Seisoin jalustimilla ja vedin Hiskiä suusta. Puristin sitä polvillä minkä pystyin ja nojasin taakse ohjien varassa. Hiski raukka juoksi karkuun "henkensä edestä". Terhi yritti saada minua rennoksi ja lopettamaan vetämisen ja puristamisen. Muutamia askeleita se onnistui, Hiski rentoutui, myötäsi ja pärskähti. Mutta vain pari askelta per kierros. Lopulta en saanut Hiskiä edes kävelemään tai pysähtymään. Oli kyllä niin pohjanoteeraus minulta, etten toista sellaista muista. Voi tsiisus.

Tänään käytiin sitten piristämässä mieltä hyvän mielen 2 tuntisella maastoretkellä :) Päästiin Hiskin kanssa vetämään letkaan sellaiselle "extreme metsäosuudelle". Hiski paineli korvat tötteröllä eteenpäin kaikki vähän upottavatkin paikat. Hieno heppa! Voin taata, että kaikki eivät olisi sinne suostuneet lähtemään, mutta Niina ja Hilkka ainakin "väittivät" että heistä se oli vaan hauskaa :)

Ei ollut oikeesti enää puol kymmeneltä näin pimeää

 

Niina & Tauno johtaa joukkoa, Hilkka & Viirus keskellä ja Hiski pitää perää

 

 

lenkki heitetty ja loppupäiväksi ulos menossa

 

Ilman evästaukoa ei jaksa tarhaan asti

 

Hiski ja Tauno

 

Pari kuvaa joulukuulta

Loppuvuodesta 2013 ehdin ponin selkään vain muutaman kerran (1-2 kertaa/kk), mutta ihan joulukuun lopussa kipusin taas pitkästä aikaa ponin selkään. Koska tiet oli jäiset, suuntasin "umpimetsään" ja otin koirat mukaan. Reilu 10 km taaperrettiin, pelkkää käyntiä lukuunottamatta yhtä pientä tölttipätkää. Mutta kivaa oli silti :)