Talven odotusta

Viikonloppu hurahti Punkaharjun suunnalla. Perjantaina vietettii mummon (isän äidin) hautajaisia ja lauantaina kokoonnuttiin iloisemmissa tunnelmissa Parikkalan Koiraharrastajie pikkujouluissa.

 

 

Sunnuntaina käytiin hakemassa mökiltä tavaroita talven alta

 

 

 

Askellajikurssilla

Marraskuun ekana vkl:na Aihkisalon Outi tuli jälleen pitään askellajikurssia Kirjoniemen Tilalle. Strakur oli paljon parempi kuin viime kerralla, mutta itsellä oli taas paljon paljon opittavaa...

Ensimmäisellä tunnilla istuin selässä kuin perunasäkki. Muistui vähitellen mieleen niitä viime keväisiäkin asioita istunnan "keventämisestä", itsensä kannattelemisesta. Ja ne minun kädet! Liian pitkät ohjat ja se iänikuinen ongelma, käsien kanssa tolskaaminen... *erittäin syvä huokaus*

Ruokailun jälkeen opettelimme teoriaa. Ja käytännön kautta: kontalleen lattialle ja pääsimme itse kokemaan, miten paino selässä muuttui ratsastajan vatsalihasten toimiessa, eteen- tai taaksepäin nojatessa, jakautuiko paino kummallekin istuinluulle yms. Erot olivat ihan huikeita! Lisäksi harjoittelimme parin & ohjien avulla oikea-aikaista myötäämistä, etsimme sopivaa ohjasotteen leveyttä (suoraa linjaa kyynärästä hevosen suuhun), testailimme pidätteiden vahvuutta yms. Oli kyllä todella mielenkiintoista :)

Toisella tunnilla muistin keskittyä istuntaan. Ja Outi sanoikin heti alkuun, että "wau, nythän sinä istut siellä paljon paremmin"

Seija oli taas ystävällisesti kuvaamassa meitä kurssilaisia :) Kaikki alla olevat kuvat ovat ensimmäiseltä tunnilta ja niissä kiteytyy hyvin minun ongelmat... valitettavasti kuvia ei ole laisinkaan toiselta tunnilta, jolloin olisi voinut verrata, oliko se asento miten paljon parempi.

Eli kuvat kertoo kaiken: perunasäkki ja liian pitkät ohjat - saa nauraa!
kaikki kuvat: Seija Pirinen

 

 

 

 

 

 

 

Menneet viikot osa 4: HISKI + VIERAAT

Osteopaatti hoiti Hiskin lokakuun puolenvälin tienoilla. Ei ollut turha käynti, sillä kunnon jumikohdat löytyi selästä sekä vasemmalta puolelta sään alapuolelta. Myös niska oli vähän jumissa. Tämän jälkeen Hiski on ollut huomattavasti parempi ratsastaa ja oikealle pystyy taas taipumaan :) Vaikka suurempia ongelmia ei ilmaantuisi, niin viimeistään puolen vuoden päästä Tiina saa taas hoitaa Hiskin (nyt edellisestä hoitokerrasti oli jo 10 kk).

Lokakuun loppupuolella sain pitkästä aikaa vieraita etelä-suomesta eli Jonnan perhe kävi täällä. Ylläri ylläri, meidän ohjelma painottui tuohon hevosteluun. Perjantaina aloitettiin kotaretkellä. Omin jaloin taivalta taittoivat minä, Jonna, Strakur, Funi, Vinka, Vega ja Tilli ja ponikyydillä kodalle (ja takaisin) pääsivät lapset. Jari oli huoltojoukoissa ja meni kodalle meitä vastaan eväät matkassaan ja teki tulet valmiiksi. Ja takaisin samalla kokoonpanolla.

 

totista kansaa

 

tai sitten ei

 

ULJAAT ratsut

 

Jalkaväki

Lauantaina suunnattiin vuorostaan Hiskin luokse. Olimme saaneet lainaan myös Hiskin tallikaverin Viiruksen. Lapset ratsastivat ensin. Hiskillä talutuksessa, mutta Viiruksella kumpikin sai ratsastaa ilman taluttajaa. Lopulta pienien suostuttelujen jälkeen lapset malttoivat lopettaa ratsastuksen ja mekin päästiin Jonnan kanssa hepojen selkään ja suuntasimme maastoon.

VIDEO (Jonna ja Pihla ratsastaa)

 

 

 

Jonna edellä, Pihla perässä

Illalla meillä oli väsynyttä porukkaa

 
Sunnuntaina lähdettiin aamusta taas heppailemaan. Tällä kertaa saimme toiseksi ratsuksi Roopen. Lapset olivat edelleen yhtä innokkaita ratsastajia ja minä ja Jonna saimme odottaa vuoroamme hetkisen... Kun meidän vuoro koitti, suuntasimme jälleen maastoilemaan.

VIDEO (Pihla ravaa Hiskillä)

 

 

 

Menneet viikot osa 3: PUNKAHARJULLA

Lokakuun lopussa kerkesin pitkästä aikaa Punkaharjulle, edellisestä kerrasta olikin kulunut jo 2 kuukautta. Jouduin lähtemään matkaan vielä päivää aiemmin, kun perjantaiksi oli luvassa lumisadetta ja autossa kesärenkaat alla... Torstaina sitten heti liukuman alettua matkaan ja turvallisesti perille. Illalla Siilissä tulikin jo lunta ja perjantaiaamuna ei olisi ollut mitää asiaa kesärenkailla liikenteeseen. Vielä seuraavan viikon ke:na näytti tältä vesisateista ja lämpöasteista huolimatta:

 

Avasin pe-aamuna porukoilla tietokoneen. Olin siis toisessa päässä taloa keittiöstä katsottuna... joko arvaatte lopun? Olin koneella korkeintaan puolisen tuntia. Kun palasin keittiöön, ihmettelin pakastepussin silppuja lattialla. Sitten tajusin nostaa katseen työtasolle tiskipöydän viereen. Siinä oli aiemmin 6 sämpylää ja 1/4 ruisleipää. Ei ollut enää. Oli vain yksi satsuma. Seuraavana katsoi toista koiraa. Arvaatte varmaan, että sitä ruskeaa... ja se näytti tältä:



kuvissa se edes näytä niin pullealta, mitä se oikeasti oli

 


ilmeisesti sillä oli vähän huono olo...


Koska kaikki leiväntyyppinen oli hävinnyt Vegan mahaan, kipaisin kaupasta hiivaa ja leivoin kaksi pellistä sämpylöitä. Pikkuapurini olivat tylsistyneitä keittiöhommista:

 

 

Iltapäivällä kävin katsomassa Annen luona Cindyn pentuja, Vegan kolmansia lapsenlapsia. Olihan ne aikas suloisia! Jostain syystä kuvissa esiintyy "minun" pentu...

 

 

 

 

 

 

 

Sunnuntaina kävin kisaamassa Vinkan kanssa Lappeenranna kaksi starttia. Eka rata oli täydellinen sitä pientä lipsahdusta huolimatta. Vinka ei kaarrattanut, se kääntyi tiukasti! Vinka ei haukkunut, se vinkui mennessään, kun ei päässyt enää lujempaa. Puolessa välissä rataa suoritettiin yksi hyppy väärin päin, mutta sen jälkeen pystyin jatkamaan samaa hyvää ohjausta maaliin saakka. Äitini oli yleisön joukossa ja hän (puoluettomasti) sanoi, että Vinka paineli "nopeammin kuin kukaan muu". No sitähän emme tiedä, mutta hyvältä se rata tuntui ;) Toisella radalla pakka hajosi neljännellä esteellä ja siitä radasta ei sitten jäänytkään mitään kerrottavaa...

Menneet viikot osa 2: JKL-MLI TURNEE

6.10. kävin kisaamassa Vinkan kanssa Jyväskylässä 3 startin verran. Ensin agirata, josta tehtiin 0-rata ja aika riitti kauheista kaarratuksista ja yhdestä pelastuksesta (koira paineli ihan väärään suuntaan...) huolimatta voittoon :) Toisella agiradalla jatkui sama "kaarratus-teema", mutta taistelin ja taistelin. Sitten tuli yksi rima alas - voihan P... Siinä vaiheessa olisi ollut ihan viisasta lähteä jatkamaan matkaa! Odotin kuitenkin hyppyradan alkamista useamman tunnin ja se olikin sitten ihan kaoottista menoa. Kolme ensimmäistä estettä meni hyvin. Sitten koira meni sinne ja tänne ja saatiin varmaan 10 hylättyä radan aikana...

Syyskuun loppupuolella käytiin Oilin ja Annin kanssa Mikkelissä kisaamassa. Vinkalle yksi nolla ja kaksi hylkäystä. Vegakin oli pitkästä aikaa tuolla kisaamassa, josta Vegalle saldona agiradalta nolla ja hyppikseltä kielto. Vega oli taas niin innoissaan, että sen kanssa voisi vielä kisailla ihan, jos olisi vähän enemmän ylimääräistä rahaa :(

Vinka



Vega

 

Jyväskylän kisoista ajelin Riikan luokse Otavaan. Meillä oli Mikkelissä kehittämispäivät ma-ti, jonne jatkoin siis sujuvasti kisoista. Majailin siis pari yötä koirien kanssa Riikalla ja osallistuin vaan kehittämispäivien pakollisiin päiväohjelmiin. Lenkkeiltiin kovasti ja Topi sai leikkiä pötkylöiden kanssa. Vegakin innostui leikkimään niin Topin kanssa, että Vinka joutui jäämään usein vaan sivusta katsojaksi. Hassu Vega :) Vegan ja Topin leikkiä: video

lenkillä Kyyhkylän kartanon maisemissa





Menneet viikot osa 1: ISSIKKARETKELLÄ

Lahdentauksen tallilla (eli Hiskin kotitallilla) asustaa kolme issikkaa. Aloimme viritella Sarin, Jaanan ja Minnan kanssa ajatusta yhteisestä issikkaretkestä. Tytöt siis toisivat omat hevosensa Tiinalle, josta lähdettäisiin porukalla matkaan. Lopulta löydettiin kalentereistakin yhteinen päivä ja 5.10. pääsimme toteuttamaan retken. Loppujen lopuksi meitä oli matkassa 7 ratsukkoa.

Vastaanottokomitea

 

vasemmalta Barri, Svarti ja Örn

 

 

Valmiina lähtöön

 
Suunnattiin kohti Käärmelahden harjuja ja sieltä kierreltiin kodalle evästauolle. Ensimmäinen ratsastuspätkä oli reilut 15 km ja aikaa meni noin 2,5 tuntia. Kodalla paisteltiin makkaraa ja nuotioleipiä sekä keiteltiin kahvit. Hepatkin saivat nautiskella päiväheinänsä tauon aikana. 1,5 tunnin tauon jälkeen kivuttaa taas selkään  ja kierreltiin vielä rauhallista vauhtia nelisen kilometriä takaisin tallille. Kaikki hevoset tulivat hienosti toimeen porukassa, keli oli hyvä, seura erittäin mukavaa, joten retki oli erittäin onnistunut!

käytiin Käärmelahden (hakatuilla) harjuilla

 

 

 

evästauolla

 

vieraatkin hevoset rauhoittuivat hienosti taukopaikalla

 

 

loppurutistus