Askellajikurssilla

Maanantaina osallistuin elämäni ensimmäistä kertaa askellajikurssille! Aihkisalon Outi kävi pitämässä meille kurssipäivän Tiinan luona ja itse osallistuin kurssille Strakurilla. Odotukset eivät olleet ponini suhteen korkealla, sillä se on käyttäytynyt niin "oudosti" Grimben tulon jälkeen eikä perjantain kenraaliharjoitus antanut aihetta juhlaan; poni keskitti kaiken energiansa maastoon lähteneisiin kavereihin sekä aidan toisella puolella olevaan loppulaumaan enkä saanut sitä laisinkaan huomioimaan minua :-(

Onneksi osallistuin kuitenkin kurssille. Alku oli juuri niin hankalaa kuin perjantainakin. Outi kokeili itse Strakuria ja totesi sen tosiaankin keskittävän kaiken huomionsa muuhun laumaan. Onneksi Outi sitten työsti ponia niin kauan, että se rentoutui ja unohti muun lauman, jonka jälkeen minä kipusin taas selkään. Oli kuin minulla olisi ollut eri poni alla :-))

Illan toiselle tunnille kipusin iloisempana ponin selkään. Ja voi sitä riemun tunnetta, kun poni kuunteli minua ja keskittyi minuun alusta alkaen. Ja pysyi aivan rauhallisena koko tunnin. Ja niin pysyin minäkin ;-) Saimme hyviä vinkkejä miten minä ratsastan ponia kuuntelemaan minua. Ja minäkin sain neuvoja pääkoppani hallintaan. Ja kun tulos on yhtä rento kuin toisella tunnilla, päästään taas eteenpäin opettelemaan niitä muitakin asioita. Outi teetti jokaiselle ratsukolle juuri heille sopivia/tarpeellisia tehtäviä. Strakurin kanssa tehtiin pidätteiden läpimenoa, väistöjä uralta pois ja takaisin, taivuteltiin ympyrällä, väistätettiin ympyrällä takaosaa, työstettiin puhtaampaa tölttiä, haettiin ravia, tehtiin laukannostoja - siis kunnollisia nostoja eikä sinkoiluja täysiä eteenpäin... ;-) Outi painotti kokonaisvaltaisuutta ja pyysi minua miettimään mitä minä haluan ponilta ja mikä on meille tärkeää. Meidän tavoitteeksi tuli tuo toisella tunnilla saavutettu rentous. Ajatukset ensin pois hevosen muodosta tai puhtaasta töltistä. Vasta sen jälkeen aletaan hakemaan noita pienempiä palasia.

Tiistai-iltana käytiin porukalla kuutamoratsastuksella. Edellispäivän opit ja ponin työstäminen eivät ainakaan haitanneet retkeä. Pysyin tyynenä, en hermostunut. Tein pidätteet kuten Outi neuvoi. Vaadin ne loppuun asti. Sain ponin kävelemään rennosti myös tieosuuksilla. Sain sen tölttäämään rauhassa ja rennosti. Kotiapäin se oli uskomattoman kevyt - siis vielä kotiapäin! Vauhtiakin sai säädellä ponin siitä kuumumatta tai painamatta kädelle. Lupasin jaksaa tuolla onnistumisen tunteella seuraavat kaksi kuukautta vaikka mikään ei seuraavílla kerroilla onnistuisikaan...

Tässä kuvasatoa minusta ja ponista kurssilla.
kuvat: Seija Pirinen

ensimmäinen tunti, kun Outi oli ensin työstänyt ponia

ja loput toiselta tunnilta

tiistain kuutamolenkiltä kotiutumassa

Auringonlaskun tunnelmissa

Sunnuntai-iltana käytiin heittää Suskun ja 6 koiran kanssa 8 km:n lumikenkälenkki. Tässäpä tunnelmia lenkiltä:

 

possujono

Hiskin ekat estekisat

Hiski 15 vee osallistui sunnuntaina elämänsä ensimmäisiin estekisoihin, harjoitus sellaisiin, Veera kuskinaan. Keskiviikon treeneissä Veera hyppäsi sillä kolme estettä peräjälkeen - se oli Hiskin määrällisesti pisin "ratareeni" ellei oman valmennukseni jumppasarjaa lasketa *hih*

Ilmoitin Hiskin hurjaan 60 cm luokkaan, sillä 40 cm luokassa se tuskin olisi jaksanut (=viitsinyt) nostaa jalkojaan. Luokassa oli erikoisesteitä - arvaatkaas oliko Hiski nähnyt niitä ennen. Keskiviikkona en jaksanut yksin etsiä niitä muiden esteiden takaa. Mutta Veeralla oli asenne kohdallaan ja hän sanoi minulle näin: "kyllä se niihin verryttelyn aikana kerkee tottua". Kuulutuslaitteista viis, kukkapuskista viis, katolta alas tulevista lumista viis, MUTTA ne "ruutulippujohtimet" meinasivat syödä Hiski-poloisen! Onneksi selässä oli Veera, ja Veera oli edelleen selässä muutaman aika räväkän väistöliikkeen jälkeenkin ;-) Eikä mennyt kauaa, kun heppa seisoi ihan rauhassa ruutulippujen vieressä.

kaikki kuvat: Susanna Järvisalo


Takajalkakin astuu hienosti ristiin ;-)


Itse rata (8 estettä) meni tosi hienosti varsinkin siihen nähden, miten paljon hevosella on esteitä reenattu. Saati kisatilanteita! Kaikki muut esteet ensimmäisellä yli, mutta muuri aiheutti pientä päänvaivaa ja siitä selvittiin yli vasta kolmannella yrityksellä. Hienoa Veera & Hiski!

  

Riikka & Topi kyläilemässä

Riikka ja Topi kävivät pitkästä aikaa viime viikonloppuna täällä kyläilemässä. Meillä oli ohjelmassa entiseen tapaan ulkoilua ja hyvää ruokaa! Vinkalla ja Topilla alkoi ralli entiseen malliin samalla sekunnilla, kun Topi pääsi sisälle... Otetaanhan taas uusiksi :-)

Huumorintaju koetuksella

Arvatkaas kenen toimesta? Onhan se kaveri ihan kiva. Ja persoonallinen. Välillä liiankin! Ehkä minä ostan lisää kompostiverkkoa ja teen sille siitä oman yksiön päiväksi. Tai ehkä se muuttaa Vipsun kanssa samaan aitaukseen silloin kun olen poissa. Tänään minua ei naurattanut. Eilen minua vielä nauratti.

Tässä eilinen saldo, kun olin Hiskiä ratsastamassa. Reppu vedetty portin läpi ja tasku revitty riekaleiksi.

Tosiaan eilinen nauratti, mutta tänään en enää nauranut, kun tulin kotia. Tässäpä pieni videon pätkä:

Vegan tuhotyö

 

Ja tämän näköinen oli koira vedettyään neljä avaamatonta 50 g herkkupussia, kaksi 150 g herkkupussia ja pakasterasiallisen herkkuja... ja pari kipollista vettä! Kun tulin tallilta, se oli vielä paisuneempi. Lisäksi se piereskeli tolkuttomasti; sekä äänet että haju olivat karseita. Vein se kävelylle - valitettavasti se ei synnyttänyt kaikkea. Lisäksi se oli avanut kaikki varpaan- ja sormenlämmitinpussit. Ja nehän eivät sitten enää toimi, kun pääsivät jo reagoimaan ilman kanssa.

Aurinkoa ja heppoja

Viikonlopun auringosta nauttiminen aloitettiin perjantaimaastolla Hiskin kanssa :-) Lauantaiaamuna "ihailin" keliä 5 tunnin ajan työpisteen ääreltä, mutta jo ennen klo 12 olin Tiinalla issikkamaastoon lähdössä. Iltapäivällä nautin vielä auringosta juoksulenkillä neljän koiran kera. Sunnuntaiaamuna ennen kahdeksaa startti kotoa Vinkan kanssa agireenit, puolilta päivin Suskun ja koirien kera maastoilemaan ja kolmelta Hiskillä maastolenkille. Kotona olin kuuden aikoihin enkä enää jaksanut lähteä kenkäilemään Suskun kanssa. Olinpa minä "laiska" *hih*

Mutta tässäpä noita aurinko & heppatunnelmia viikonlopulta:

   

Ikäkriisiä ja auringonpaistetta

Vanheneeko ihminen olennaisesti täytettyään 37 vuotta? Minä ainakin vanhenin joulukuussa kertaheitolla. En ole "koskaan" kipeä ja varsinkaan pois töistä. Pienetkin sairastamiset tapahtuu tunnollisen työntekijän tapaan lomalla tai viikonloppuisin.

Tänä vuonna olen ollut enemmän saikulla mitä ikinä ennen. Varmaan saman verran näin alkuvuodesta saikkupäiviä mitä viimeisinä 5 vuonna yhteensä!? Tällä viikolla sain "Annen taudin" ja maanantaina nosti kuumeen - kyllä, kuumeen! Minulle! Lisäksi yritin yskiä keuhkot pihalle. Kuumetta oli senkin verran kuin 38,4 ja olin ihan kuollut ja tärisin vaan peiton alla pystymättä avaamaan silmiä... Minulla ei ole varmaan ollut 10 vuoteen kuumetta!

Torstaina pääsin viimein töihin, tosin taisin olla vielä pikkasen sekaisin... sen verran hysteerisenä nauroin yksinäni ja iltapäivällä makoilin kopperoni lattialla, kun päästä heitti ja oli paha olo. Perjantaina olin jo ihan iskussa. Ja kun oli loma takana + saikkupäivät, niin lauantai menikin sitten ylitöitä tehdessä ja kaihoisasti Kallanlahden jäälle vilkuillen.

Tämän amun huimien pakkaslukemien takia siirsimme issikkalenkin alkamista tunnilla. Sehän sopi minulle. Koirat mukaan ja ensimmäistä kertaa koko talvena Siilissä jäälle ulkoilemaan :-) Reilu tunnin lenkki kerettiin heittää ennen heppailuja. Ensin heppailtiin issikoiden kera 1,5 tunnin maastolenkki ja sen jälkeen lähdin vielä Hiskillä Niinan & Taunon kanssa maastoilemaan ja tehtiin sellainen 10 km lenkki. Olipa kiva pitkästä pitkästä aikaa päästä Hiskin kanssa kunnolla maastoilemaan.

mitähän jännää siellä näkyy?

tällaista: 

Vega söpöilee :-)