Touhu-Tiinan paluu ja salapoliisin työtä

Tänään tultuani töistä kotiin minua odotti tällainen näky:

 

Jaa, vai että kannellinen kanin jätelaatikko avattu. Astia oli purtu kulmista rikki ja saatu kansi näin näppärästi auki. Minullahan on ollut ennen ihan avonainen astia, kunnes pari viikkoa takaperin ostin kannellisen astian. Sitten "rahapulassa" ostin ruokakaupasta kanille "halpisjyviä" ja Vipsu jättää osan noista jyvistä syömättä. Kippasin sitten nuo syömättömät jyvät muutamana päivänä tuohon astiaan. Kannen laitoin visusti kiinni.Arvaatkaas oliko tuossa kasassa yhtään jyvää? Varmaan arvasitte oikein. Ei ollut. Vain pelletin purujäämää ja papanoita.

Sitten siirryin olkkariiin ja aloin ihmettelemään lattialla olevaa pahvisilppua. Ja huomasin revityn pahvilaatikon lattialla.

Kyseisen laatikon pitäisi olla tuossa häkin päällä, suljettuna. Kompostiverkkojen takana koiralta turvassa. Laatikon sisässä pitäisi olla häkin päällä näkyvä muovinen astia, joka on suljettu häkissä näkyvällä keltaisella kannella. Olipa sen verran onnea mukana, että olin aamulla kipannut kanin kippoon viimeiset jyvät muoviastiasta (tosin kanin kippo tuli aika täyteen). Lisäksi pahvilaatikon sisältä pitäisi löytyä häkin päällä näkyvä raejuustopurkki, joka oli vielä aamulla puolillaan hevosnameja, joita Vipsu saa aamulla yhden jyrsittäväkseen. Laatikon piti sisältää myös pari kasvispuruluuta. Puruluut olivat pakastepussissa. Pussi oli revittynä takan edessä.

 

Mietin kuumeisesti, miten Vega on pystynyt tyhjentämään laatikon häkin päälle, mutta itse laatikko oli revittynä lattialla. Olisiko se kurkottanut puulaatikon päältä kompostiverkon ylitse ja repinut laatikon aitauksen ulkopuolelle. Mutta miten nuo rasiat ovat noin kaukana? No, ovathan ne voineet tietysti lentää tuonne saakka.

Mutta mihin ovat hevosnamit kadonneet? Onko Vega todellakin ollut häkin päällä ja tyhjentänyt tuon purkin? Miten häkki on voinut kestää Vegan painon? Jos hevosnamit olisivat tippuneet häkin sisälle Vegan repiessä laatikon aidan takaa toiselle puolelle, niin mihin ne ovat Vipsun häkistä kadonneet? Vipsu ei todellakaan syö nameja sellaista määrää yhden päivän aikana.

Tämä näky paljasti lopulta sen, että Vega on todellakin ollut Vipsun aitauksen sisäpuolella: Vipsun "puuhalaatikko" on aivan lytyssä. Se ei painu yhtään kasaan, kun Vipsu hyppii sen päällä. Arvoitukseksi jää, miten Vega on aitaukseen mennyt - häkin katon kautta vai suoraan kompostiverkon yli. Pois se on lienee tullut tuosta laatikon päältä ponnistaen. Kanin häkin etuverkko on kuitenkin lukittu pystyasentoon, ettei Vipsu hyppää häkin päälle ja sitä kautta päivän aikana pois aitauksestaan.

Olisipa ollut jännä olla tänään kärpäsenä katossa seurailemassa Vegan touhuamista.

Hampurilaisateria ansaittu

Olimme Suskun kanssa sopineet, että sunnuntaina mennään kisojen jälkeen Mäkkäriin syömään. Jotta asennoiduin tosissani Vinkan lähtöongelmaa, tein päätöksen, että joudun tyytymään Mäkkärissä salaattiin, mikäli Vinka karkaa lähdöstä ja jatkan rataa.

Kun päästin Vinkan hihnasta, se aloitti räkyttämisen ja paikallaan pomppimisen samantien. En saanut sitä jäämään istumaan ja päästyäni ensimmäisestä esteestä pari askelta Vinka karkasi (tarkoitus oli mennä 2 ja 3 esteiden väliin vastaanottamaan koiraa). Olin noheva ja nappasin koiran "suunnilleen lennosta" kainaloon ja kannoin se radalta pois. Koira hihnaan ja se siitä. Ei toruja, mutta ei sen kummempaa reagointiakaan. Jatkoin juttelua muiden kanssa ja Vinka jäi vailla huomiota. Hah!

Toinen rata. Ajatus oli, että mikäli ei istu, laitan sen takaisin pantaan ja tullaan radalta pois. 
Vinka istuu ja otan pannan pois. Yrittää aloittaa hillumisen, tekee jopa pienen "poistumislenkin" luotani. En hermostunut vaan pyysin koiran uudelleen viereeni ja istumaan. Se istuu ja jää istumaan. Kävelin 2 esteelle, hengittelin rauhassa, odotutin kotvasen ja kutsuin koiraa. Odotti kiltisti lupaa - jee :) Tämä rata sujui erittäin mallikkaasti aina loppumetreille, jossa pieni katkos yhteistyössä ja oli NIIN lähellä, että Vinka ei hypännyt väärää estettä. Nollalla vaan taisteltiin maaliin saakka. Teki kyllä aikamoisen ylimääräisen lenkin, mutta ilmeisesti muillakaan ei osunut reittivalinnat ihan nappiin, sillä aika riitti luokkavoittoon (1./42).

Viimeiselle radalle jäi istumaan, mutta nousi seisomaan pari kertaa ja aloitti haukkumisenpariin otteeseen. Vaadin rauhassa takaisin istumaan. Siirryin paikalleni, odotutin taas hetken ja koira istui kiltisti paikallaan ja odotti taas lähtöluvan minulta. Tämä rata oli hyppis ja tehtiin hyvää nollaa aina esteelle 15 saakka, jonne Vinka eteni hyvin minun edellä. Siitä Vinka sitten vähän lipesi ja irtosi ylimääräiseen putkeen... 

Ei siis tuplaa  - mutta sainpahan syödä hamppariaterian!

Illalla sohvalla oli väsynyttä porukkaa

 

Ryhmä Rämä maastoilemassa

Tänään kaima lupasi lähteä opastamaan minulle, Niinalla ja Hilkalle mistä järvenympäryslenkiltä päästään takaisin tallille metsäkaistaleen läpi ja ojan yli... joukkomme kasvoi vielä parilla ratsukolla, joten meitä olikin ensimmäistä kertaa näin iso porukka maastoilemassa :)

Eilen lähdin aamusta Jyväskylään agikisoihin. Kumpikin koira starttasi 2 rataa. Ensin hyppis, jossa kauhea vääntö-aloitus. Vega ei oikein päässyt vauhtiin tuossa vääntämisestä, mutta loppuakohden rata muuttui jouhevammaksi ja Vega liikkui oikein kivasti. Yhden riman kanssa Vega kuitenkin otti yhteen. Vinka karkasi aavistuksen lähdöstä. Kadotin 4 esteen, löysin sen viime tipassa. Koira lähti esteeltä ihan väärään suuntaan, sain sen pelastettua jollain käsittämättömällä tuurilla toista kautta seuraavalle esteelle. Seuraavakin este piti soveltaa, kun en ehtinyt aiemman hässäkän takia sinne minne piti. Mut sovellus onnistui. Pari läheltä piti tilannetta mahtui vielä matkalle, mutta jotenkin sain vaan Vinkan viime hetkellä vaihtamaan suuntaa. Kaunista se ei ollut, MUTTA niin me vaan väännettiin eka hyppisnolla kolmosista :) Valitettavasti aika ei riittänyt noilla ohjauskuvioilla kun 3:een sijaan, joten sertitilin aukeaminen jäi taas odottamaan. Agiradalta kummankin kanssa hylätty. Vinka karkasi törkeesti lähdöstä ja varmaan vähän jäi sitten ajatus kesken ja sain Vinkan kääntymään 5-esteeltä väärään suuntaan, en osannut enää soveltaa ja Vinka hyppäsi esteen takaisin päin. Loppu oli tajuttoman hyvää, mistään en olisi enää saanut senttiäkään lyhennettyä kurveja ja koira eteni niin määrätietoisesti juuri oikeaan suuntaan.

Kotiin päästyäni suuntasin tallille. Hiskillähän on vielä tämän viikon "käyntikuuri" päällä. Käytiin kävelemässä tunti. Hiski kyllä käveli, mutta alkaa ilmeisesti kaivata jo vähän vauhdikkaampaakin lenkkeilyä. Tehtiin varmaan nopeusennätys kävelyvauhdissa! Ja Hiski oli hiestä märkä... kun vielä oli vähän luntakin vastuksena, mutta kun ei suostu löntystelee, niin omapahan oli syynsä...

Mutta tähän päivään. Hiskillä oli edelleen virtaa ja kun mentiin sille ihan uuteen paikkaan, alkoi steppailu viedä käynnistä voiton. Positiivista oli kuitenkin se, että Hiski kulki edellä koko matkan sille vieraassa paikassa. Kyllä tuolla joukon tuella on oma voimansa. Ojan ylitys tuotti pientä päänvaivaa. Jää oli särkynyt ja vesi virtasi ojassa, vettä ei ollut kyllä kuin 10 cm ja hiekkapohja oli näkyvissä. Mutta ojan pohjalle oli "pieni pudotus" ja reuna oli vähän epämääräisen näköinen. Olisin halunnut, että Hiski kävelee ojan yli, mutta tappelun myötä tuloksena olisi ollut loikka. Tulin alas ja poljin lumet ojan reunalta ja särin lopunkin jään reunoilta. Loikkasin itse yli ja Hiski loikkasi kiltisti perässä. Tauno ymmärsi perässä kävellä ojan yli ja loputkin ratsukot tulivat joko hienosti loikaten tai tyynesti kävellen. Sinänsä Hiski rauhoittui taas tuolla metsän siimeksessä, joten tuli taas todistettua, että sen pitäisi päästä useammin umpimetsään kävelemään. Kyllä on ikävä Hamulan ja Käärmelahden hyviä metsäpohjia!

Loppumatkasta alkoi sataa jotain märkää...

Svarti (ihan taustalla) ei halua tulla ojan yli

Vielä ojan toisella puolella, mutta kaverin avustuksella tuli Svartikin lopulta ojan yli :)

ulkoilua omin jaloin

Ell tuli käymään tallilla eilen ja tutki samalla Hiskin polvet. Aloin epäilemään polvien kuntoa reilu 2 vk takaperin valmennuksen jälkeen. Valmennuksessa Hiski oli hyvä toiseen suuntaan, mutta jatkettuamme voltteja ja avotaivutuksia toiseen suuntaan, hävisi ravin tahti ja ravi oli itsestä jotenkin tosi "pompottavaa" istua. Tämän jälkeen pienellä ympyrällä näkyi juoksutuksessa pientä epäpuhtautta toiseen kierrokseen. Toisena päivänä ero oli selvä, toisena päivänä en huomannut mitään eroa. Hoidin viikon Penetrolilla, mutta ep jatkui ja niinpä ell tuli tutkimaan heposen. Vasen polvi oli hyvä, ei reagoinut taivutukseen, mutta oikean polven taivutukseen reagoi voimakkaasti. Oikea polvi on nyt piikitetty ja Hiski viettää vkl:n "toipilastarhassaan" rauhalliseloa. Ensi viikolla vain kävellään ja sen jälkeen päästään taas kokeilemaan miltä heppa vaikuttaa normikäytössä. Kaivoin muistoja vanhasta blogista ja edellinen kortisonipiikki annettiin alkukesästä 2009, joten ihan hyvän aikaa tuosta oli mennytkin :)

Ponikin on päässyt vetämään retkiä Tiinan kanssa, joten minulla on nyt vkl aikaa liikkua ihan omin jaloin! Eilen samoiltiin illalla metsässä ja tänään jatkettiin samoilla linjoilla. Ja eiköhän huomennakin ole samanlaista ohjelmaa tiedossa... Vinka ainakin nauttii keppien perässä juoksemisesta :)

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 



 

Maastoiluja

Eilen ehdin taas pitkästä aikaa ponimaastoon eli issikoimaan. Kokeilin tällä kertaa oman ponin sijasta Tiinan uusinta tulokasta Rúnaa, joka oli tosi mukavan oloinen heppa. Käytiin parituntinen maastolenkki, jonka jälkeen suuntasin kotia, ruokaa naamaan ja seuraavalle tallireissulle.

Lahdentaukselta lähdettiin maastoilemaan Seijan ja Sarin kanssa. Olin perjantaina käynyt kävelemässä koirien kanssa "syksyisen metsäpätkän" läpi, etsin hevosella mentävän "polun pohjan" ja merkitsin sitä vähän nauhoilla, varsinkin "risteyksiä". Hyvin pysyttiin reitillä ja reitti oli hyvä kulkea näin talvisaikaan hevosella. Tehtiin 12,5 km lenkki ja päästiin ravailemaan pitkiä pitkiä pätkiä. Vauhti pidettiin kuitenkin hillittynä ja Sari & Örnikin pysyivät ongelmitta töltäten isompien hevosten matkassa :) Laukkaamaankin päästiin pari pätkää, varsinkin eka pätkä oli tosi pitkä! Ja mikä hienointa, Hiski alkaa olemaan sen verran rutinoitunut elämäänsä tuolla, että se pystyi kulkemaan koko matkan vetohevosena :)

Tänään kierrettiin Hilkan & Viiruksen kanssa suurin piirtein sama lenkki kuin eilen. Käytiin heittää vielä ylimääräinen lenkki umpimetsäosuuden jälkeen ja saatiin entistä pidempi laukkapätkä aikaiseksi. Katoin trackeristä, että ko. laukkaosuus oli 1,5 km mittainen. Ja tuo 1,5 km tullaan aika lailla ylämäkeen koko matka, joten hepat sai pistää kaviota toisen eteen ihan tosissaan. No, ei niitä kyllä tarvinnut eteenpäin pakottaa *hih*. Ravailtiin taas paljon pitkiä pätkiä ja viimeiset pari kilsaa tultiin pelkkää käyntiä. Tyytyväisen oloisia olivat tallille päästyämme. Ja tänäänkin Hiski toimi vetoheppana koko lenkin :) Yksi iso koira kuistilta pääsi yllättämään Hiski-poloisen, mutta siitäkin pikku-järkytyksestä Hiski selvisi kunnialla eteenpäin ;)

Olen minä sentään koirienkin kanssa käynyt lenkillä, vaikka hepat ovat tänä viikonloppuna olleetkin enemmän esillä. Perjantaina tosiaan etsittiin ja merkkailtiin tunnin verran reittiä metsässä ja eilen käytiin vielä illalla hihnalenkillä tässä "kylällä". Vai voiko sitä nimittää hihnalenkiksi? No, olihan ne koirat hihnassa hetken kotiovelta ja ylittäessä isoa tietä. Kylä oli ihan kuollut la-iltana eikä vastaan tullut ainuttakaan koiranulkoiluttajaa. Mutta ei se oikeestaan haitannut meitä laisinkaan... Tänään en jaksanut enää kiusata itseäni "hihnalenkillä" vaan suuntasimme metsän siimekseen ja kierreltiin yli tunti poissa muiden kulkuväyliltä ;)

Lauantain porukka lenkin jälkeen

 

Roope (ja tulihan se Roopellekin vähän edes hiki)

 

Örn-issikka. Hiki tuli sillekin.

 

Sunnuntain lenkillä metsäosuudella "metsähevonen" korvat tötteröllä eteenpäin

 

Hilkka & Viirus

 

 

Lopuksi vielä "linjan" kautta kotia. Korvat tötteröllä taas mäkeä ylös :)

Niko valokuvamallina

Sunnuntaina Niko oli äitillä hoidossa ja osallistuttiin koirien kanssa "viihdytystalkoisiin". Tosin koirat olivat niin väsyneitä, että eipä nuo jaksaneet oikein tehdä muuta kuin makoilla. Vega sentään "vaati" rapsutuksia ja kummatkin osasivat valita oikean paikan kahvipöydän äärestä...

 

 

 

Nikoa kiinnostaa mahasta rapsutusta kerjäävä Vega, mutta usein Vega aivastaa tässä yhteydessä ja Niko säikähtää sitä :))

 

 

Ups - en oo saanu mitään herkkuja!

 

No, ehkä yhen kaurakeksin.

 

Putsauspartio V&V

 

Vinka löysi rapsuttajan ;)

 

Vinku hyytyy, Venku jaksaa vahtia tippuvia keksin muruja.

Raittiin ilman myrkytys

Viikko takaperin käväisin Punkaharjulla. Pakkanen lauhtui sopivasti, joten ohjelmassa oli ulkoilua, ulkoilua ja lisää ulkoilua :) Lauantaina mentiin mökille heti aamusta. Aamupäivällä puuhailtiin kaikkea pientä ja koirat saivat vaan juoksennella mukana. Iltapäivällä lenkkeiltiin ja illalla saunottiin ja paisteltiin makkaraa. Vega muuten kipusi ekana ylälauteella ja tuli sieltä viimeisenä pois... Kello taisi olla melkein yhdeksän illalla kun kotiuduttiin mökiltä. Koirat ei inahtaneetkaan ennen seuraavaa aamuna ;)

Sunnuntaina lenkkeiltiin Pian ja koirien kanssa 1,5 metsässä ja jäällä ja iltapäivällä käytiin vielä Annen ja koirien kanssa melkein samanlainen lenkki. Ajelin vielä illalla myöhään takaisin Siiliin eikä Vinkakaan haukahtanut missään vaiheessa vauhdin hiljentyessä...