Vai muka laput silmillä?!

Tänään satoikin aamulla vettä, joten lähdinkin ponin kanssa aamupäivällä lenkille, jotta metsä ehtii kuivua saalistusta varten. Lenkin alkupuolella päätin tehdä pienen piston metsään pois polulta, ihan vain mielenkiinnosta. Juu ei olisi pitänyt! 10 metriä kuljettuamme edessä oli torveloita. Eikä pussia matkassa. Ensimmäinen soitto ei tuottanut noutajaa, mutta toinen numero (=Jussi)  pelasti minut ja tuli paikalle autolla pussin kera. Sienet kassiin ja Jussin matkaan.

Oma lenkki jatkui tämän jälkeen suunnitelmani mukaan reipashenkisesti. Paljon pitkiä tölttipätkiä ja pari pitkää laukkapätkää. Kivaa! Reittiin kuului yksi metsäpätkä vanhaa ajouraa pitkin. Ja heti reitin alkupäässä törmäsin jälleen valtavaan torvisesiintymän. Pieni raportti naisille ja matka jatkui taas ponnyn kanssa.

Parituntisen lenkin jälkeen ehdin juuri hoitaa ponin, kun naiset jo kurvasivatkin pihaan ja suunnattiin keräämään torvelot talteen. Kanttarelleistä otettiin talteen vain parhaimmat yksilöt. Karvamaukkujakin poimittiin pussillinen talteen. Sienipaikalta suunnattiin puolukoiden kimppuun, joita kerättiin tällä kertaa hillitymmin ja vain ne ihan kypsimmät. Innostuttiin ajatuksesta mustikkapiirakasta, kun mustikat olivat vielä niin isoja ja kiinteitä, joten kerättiin niitäkin sitten pari litraa.

Ja eihän me sitten koskaan selvitty mökille saakka, koska siivosimme illan päivän saalista. Ehkä kuitenkin jo huomenna pääsisimme mökille. Aamupäivästä olisi ajatus suunnata retkelle, mutta yritämme olla keräämättä suurta saalista. Katsotaan huomenna pysyttiinkö suunnitelmassa.