Trackeri päälle ja menoksi

Kun on tuollainen luottoponny kun Strakur, voi vaan lähteä seikkailemaan miettimättä reittivalintaa ja liikennettä sen kummemmin. Eilen oli ihan loistava keli ratsastuslenkille: aurinko paistoi, tuuli reilusti, ei liian lämmin eikä ötököitä. Päätin lähteä tutkimaan reittiä Honkien uusille tiluksille, jonne päästäkseni minun oli pakko kulkea noin kilometrin matka tien laitaa, jossa oli 80 km nopeusrajoitus. Autoja oli liikenteessä vaikka kuinka, toiset kiltisti hiljensivät ja toiset vaan väistivät vähän hiljentämättä vauhtia laisinkaan. Tosin tie on sen verran mutkainen, että ei siinä ihan kaikki taida onneksi sitä 80:ä ajaa. Tukkirekka hiljensi kohteliaasti vauhtia, tosin poni ei jaksanut korvaansa lotkauttaa rekalle. Kyllä sitä vaan arvostaa tällaisella pääkopalla olevia hevosia! Pian päästiinkin pois isolta tieltä ja jatkettiin matkaa pienempiä teitä pitkin välillä puhelimesta karttaa katsoen. Ja niin vain löydettiin onnistuneesti perille. Tällä kertaa olin sopinut meille paluukyydin takaisin autolla, kun Jussi ystävällisesti nouti meidät takaisin.