Sarin lauma: Ryhmä Rämä maastoilemassa

Tänään kaima lupasi lähteä opastamaan minulle, Niinalla ja Hilkalle mistä järvenympäryslenkiltä päästään takaisin tallille metsäkaistaleen läpi ja ojan yli... joukkomme kasvoi vielä parilla ratsukolla, joten meitä olikin ensimmäistä kertaa näin iso porukka maastoilemassa :)

Eilen lähdin aamusta Jyväskylään agikisoihin. Kumpikin koira starttasi 2 rataa. Ensin hyppis, jossa kauhea vääntö-aloitus. Vega ei oikein päässyt vauhtiin tuossa vääntämisestä, mutta loppuakohden rata muuttui jouhevammaksi ja Vega liikkui oikein kivasti. Yhden riman kanssa Vega kuitenkin otti yhteen. Vinka karkasi aavistuksen lähdöstä. Kadotin 4 esteen, löysin sen viime tipassa. Koira lähti esteeltä ihan väärään suuntaan, sain sen pelastettua jollain käsittämättömällä tuurilla toista kautta seuraavalle esteelle. Seuraavakin este piti soveltaa, kun en ehtinyt aiemman hässäkän takia sinne minne piti. Mut sovellus onnistui. Pari läheltä piti tilannetta mahtui vielä matkalle, mutta jotenkin sain vaan Vinkan viime hetkellä vaihtamaan suuntaa. Kaunista se ei ollut, MUTTA niin me vaan väännettiin eka hyppisnolla kolmosista :) Valitettavasti aika ei riittänyt noilla ohjauskuvioilla kun 3:een sijaan, joten sertitilin aukeaminen jäi taas odottamaan. Agiradalta kummankin kanssa hylätty. Vinka karkasi törkeesti lähdöstä ja varmaan vähän jäi sitten ajatus kesken ja sain Vinkan kääntymään 5-esteeltä väärään suuntaan, en osannut enää soveltaa ja Vinka hyppäsi esteen takaisin päin. Loppu oli tajuttoman hyvää, mistään en olisi enää saanut senttiäkään lyhennettyä kurveja ja koira eteni niin määrätietoisesti juuri oikeaan suuntaan.

Kotiin päästyäni suuntasin tallille. Hiskillähän on vielä tämän viikon "käyntikuuri" päällä. Käytiin kävelemässä tunti. Hiski kyllä käveli, mutta alkaa ilmeisesti kaivata jo vähän vauhdikkaampaakin lenkkeilyä. Tehtiin varmaan nopeusennätys kävelyvauhdissa! Ja Hiski oli hiestä märkä... kun vielä oli vähän luntakin vastuksena, mutta kun ei suostu löntystelee, niin omapahan oli syynsä...

Mutta tähän päivään. Hiskillä oli edelleen virtaa ja kun mentiin sille ihan uuteen paikkaan, alkoi steppailu viedä käynnistä voiton. Positiivista oli kuitenkin se, että Hiski kulki edellä koko matkan sille vieraassa paikassa. Kyllä tuolla joukon tuella on oma voimansa. Ojan ylitys tuotti pientä päänvaivaa. Jää oli särkynyt ja vesi virtasi ojassa, vettä ei ollut kyllä kuin 10 cm ja hiekkapohja oli näkyvissä. Mutta ojan pohjalle oli "pieni pudotus" ja reuna oli vähän epämääräisen näköinen. Olisin halunnut, että Hiski kävelee ojan yli, mutta tappelun myötä tuloksena olisi ollut loikka. Tulin alas ja poljin lumet ojan reunalta ja särin lopunkin jään reunoilta. Loikkasin itse yli ja Hiski loikkasi kiltisti perässä. Tauno ymmärsi perässä kävellä ojan yli ja loputkin ratsukot tulivat joko hienosti loikaten tai tyynesti kävellen. Sinänsä Hiski rauhoittui taas tuolla metsän siimeksessä, joten tuli taas todistettua, että sen pitäisi päästä useammin umpimetsään kävelemään. Kyllä on ikävä Hamulan ja Käärmelahden hyviä metsäpohjia!