Loma loppuu

Huomenna töihin. Lomaillut olisin mielelläni pidempääkin, mikäli
a) olisi ollut viileämpää
b) ei olisi ollut paarmoja

Töihin menoa odotan innolla, koska
a) töissä toimii ilmastointi
b) minulla on todella mukavia työkavereita :-)

K: Mitä opin tästä lomasta?
V: Ensi vuonna pidän kesälomaa toukokuussa tai syyyskuussa tai kummassakin!


Keskiviikkona en päässyt aamulla ratsastamaan, kun auto piti viedä huoltoon klo 8. Kehoitus tuli vaihtaa takaiskarit ja isä ne ystävällisesti sitten vaihtoikin perjantaina. Nyt ei ole kuulunut "mystistä" ääntä takavasemmalta (toivottavasti ääni ei palaakaan). Pikaisesti käytiin mattopyykilläkin ja sitten painuttiin Jussin ja pienten nelijalkaisten kanssa mökille. Järvi oli aivan tyyni ja minä meinasin kuolla helteeseen. Patja varjoon kuistille ja siinä puolisen tuntia ja sitten järveen. Tämä kaava toistuikin sitten jonkin aikaa... Anne & Timo tuli illemmalla syömään ja saunomaan. Tarjolla oli burgereita ja illemmalla muurinpohjalettuja. Ja voisin taas sanoa, että tuli melkein ylensyötyä...

Saunaa odotellessa harrastin kalastusta äitille juuri syntymäpäivälahjaksi ostamallani (ja itse kokoamallani) Angry Birds -ongella. Kaikki sujui hyvin, kunnes minua kohti "hyökkäsi" tappajasorsa! Minut säikytettyään tappajasorsa meinasi varastaa rannasta kalasaaliini, jolloin juoksi laituria pitkin rantaan ja yritin pelästyttää pahan sorsan tiehensä. Mutta mitäpä teki tuo ilkeä sorsa? Se varasti äitin uuden ongen ja kohosi taivaalle keltainen Angry Birds perässään. Minulle jäi käteen vain vapa ja 5 cm siimaa. Että sellainen kalastusreissu.

Reporankana mökillä

 


Anne ja koirat mökillä ruokalevolla

 
Torstai oli entistä helteisempi ja poistuimme mökiltä ennen ukkosen nousua. Lämmintä oli jo se 30 astetta, joten ratsastusreissun sai unohtaa. Iltakin oli kyseenalainen kelin sekä "ukkosvahti" pestin vuoksi. Iltapäivällä kerkesin juosta Ristiniemeen ennen ukkosen nousua. Pianhan se sitten alkoikin, salamointi ja jyrinä, jota katseltiin Ristiniemessä mökin isoista ikkunoista.

Perjantaina kello herätti minut jo 05:00 ja kuuden aikaan olin jo ponin selässä. Kävin ratsastelee mökin suunnalla. Muutama pikkupaarma ilmaantui kimppuun jo ennen seiskaa, mutta ne ottivat kohteekseen minut eikä ponin. Ja ne häipyivät offia sumuttamalla. Sitten pilviä ilmaantui taivaalle ja paarmojen kadottua lähdin kiertämään vielä lisälenkkiä Putikon kyläraitin läpi. Muutama autokin ajoi ohitsemme ja taisivat kuskit vähän hieraista silmiään, kun kyläraitilla köpötteli poni aamutuimaan.

 

Päivä jatkui liian helteisenä eikä elukoiden kanssa pystynyt edelleenkään tekemään mitään. Ajelin porukoiden nurmikon ja suunnilleen kiersin rinkiä miettiessäni mitä tekisin. Keksin sitten lopulta loistavan(?) idean. Tarkoitukseni oli mennä illaksi Ristiniemeen mökille, joten päätin ajaa sinne isän Zetorilla. Kysyin isältä onko sen ajaminen yhtä helppoa kuin auton ja isä väitti että on. Ei olisi pitänyt uskoa... Ensin pieni harjoitusajelu isä peräkoukun päällä seisoen ja ajo-ohjeita antaen. Kytkintä en jaksanut kunnolla painaa ja jarrunkin päällä sai seisoa ihan tosissaan. Ja ne vaihteet! En vaan saanut vaihdettua isompaa vaihdetta sujuvasti. Ohje: anna olla hetki vapaalla niin se oikein imaisee sen suuremman vaihteen paikalleen. Jaa, en minä vain huomannut. Ja en kuulemma tarvitse kuin lähtöön yhden vaihteen (kakkosen) ja sitten isompi vaihde (kolmonen, se suurin) päälle ja sillä selviän perille asti. Muista kiihdyttää mäkiin talla pohjassa oli myös yksi neuvo. Penkki sentään siirrettiin ihan eteen ennen lähtöäni, jotta ylettäisin paremmin polkimille. Sekään ei käynyt ihan niin yksinkertaisesti...

Lähdin matkaan. Se pienempi vaihde oli turvallisempi. Alussa muutama tasa-arvoinen risteys ja toivoin vain, että kukaan ei tulisi sieltä eteeni. Ei tullut :-)  Seuraava toive oli, että isolle tielle kääntyessäni saisin porhaaltaa risteyksestä samalla vauhdilla kolmion takaa tielle. Se toive toteutui :-) Loput käännökset oli aina oikealle pienemmille teille, eikä tarvinnut ajatella pysähtymistä ja vaihteiden vaihtamista. Pieni ongelma tosin ilmeni ihan lopussa mökkitiellä, kun eteen tuli käännös ja loiva alamäki. Ja minulle oli sanottu, että selviän perille sillä isommalla vaihteella. Eihän se helvetin traktori jarruttanut siihen mäkeen kaasua hölläämällä ja polin "paniikissa" jarrua ja traktori kiemurteli ihan miten sattuu. Sain sen vehkeen lopulta pysähtymään ja oltiin edelleen (onneksi) tiellä! Pienempi vaihde päälle ja hallitumpi saapuminen mökin pihaan. Käytiin samantien pieni harjoituslenkki Jussi tukena peräkoukulla seisoen. Tällä kertaa onnistuin vaihtamaan ennen tuota kaoottista mäkeä pienemmän vaihteen ja selvitin kohdan kunnialla. Kun sain traktorin sammuksiin totesin vasemman pohkeeni olevan ihan krampissa.

Onnellinen kuski

 

Jussi ja Jenna

Seuraavaksi suuntasin lenkille hellekeliin. Tarpeeksi juomista mukaan, lippis päähän ja 10 km sujui ongelmitta. Edes pohkeen kipeyttä en huomannut lenkin aikana. Illemmalla kävin uudella opettelulenkillä Zetorilla, Jussi jälleen matkassa henkisenä tukena. Harjoittelin nyt vasemmalle kääntymisiä (eli jarruttamisia ja pysähdyksiä ja vaihteen vaihtoja) ja totesin, että en suostu ajamaan traktoria takaisin porukoille. Liikaa vasemmalla kääntymisiä kolmion takaa ja mahdollisesti muiden autojen perässä jarruttamista risteyksiin. Olin nimittäin ihan pulassa tuon kytkimen ja jarrun yhtäaikaisen käytön kanssa. Tein johtopäätöksen: jalkani ovat ihan liian lyhyet Zetorin ajamiseen ja käteni ovat ihan liian lyhyet sen vaihteiden vaihtamiseen! Onneksi Anne & Timo toivat tullessaan koirat ja autoni Ristiniemeen ja traktori sai jäädä sinne yökylään. Illalla minun pohje oli aivan jumissa! Laittelin siihen vaan linimenttiä ja toivoin kivun helpottavan.

Lauantaina kello herätti jo 04:30. Taas ratsastamaan ennen paarmojen ilmaantumista. klo 09:00 lähdin jo mökille aamukahville. Pohje oli edelleen ihan jumissa aina kun lähti liikkeelle. Jussi palautti ystävällisesti Zetorin meidän mökille isän lomaajokiksi, jotta minun ei tarvinnut pelätä muiden perään ajamista. Isä kyllä lupasi korjata Zetorin jarrut seuraavalla päivystyviikolla ja säätää kytkintä, jotta minäkin voin jatkossa ajaa sillä... Loppupäivä menikin taas helteen takia vain olemalla ja uimalla tekemättä sen kummempaa. Iltayhdeksän aikaan oli lämmintä enää 25 astetta ja uskalsin viedä koiratkin pienelle lenkille. Koirat ovat kyllä uineet aika ahkeraan tällä viikolla.

eräänä päivänä poistettiin vanhat puhelinlinjat ja poni katsoi korvat tötteröllä tien varteen ilmaantuneita tolppakasoja

Tänään oli sitten vuorossa kotiinpaluu. Pakkasin tavarat autoon ja isä ja Tatu lähtivät hevoskuljetuksella matkaan. Siilissä oltiin vähän jälkeen neljän ja ponin loma oli ohitse. Sinne se palaili laumansa pariin ja alkoi syömään tyynenä heinää.

Minun takapihalle oli kasvanut kunnon viidakko. Lopulta kävin trimmerin avuksi...