Perjantaina pistettiin ensimmäisen vapaapäivän kunniaksi puhelin herättämään 4.30 ja 5.30 lähdettiin Vinkan kanssa kohti Joensuuta ja agikisoja. Aloitettiin hyppiksellä, jonka perään vielä kolme agirataa. Hyppis oli ihan ok, mutta epäonnistuin keppien jälkeen ja rytmi katosi. Siitä sitten hylätty. Loppuradalle sain kuitenkin taas rytmistä kiinni ja meno ihan ok. Eka agirata ei ollut kaunis. Puomin jälkeisessä elämässä oli tuuria matkassa ja muuutamassa paikassa Vinka kartaa selän takaa, mutta sain sen aina kuitenkin oikealle esteelle. Nolla kuitenkin väännettiin, joka riitti vielä voittoon :) Toinen agirata oli farssi! Viimeiselle radalle kokosin itseni ja se olikin ehdottomasti päivän paras rata, vaikka japanilaisessa en toista kertaa onnistunutkaan... mut samassa kohdassa voittoradalla onnistuin siinä, jee :) Pieni moka, mutta siitä huolimatta jäätiin vain 2 sek nopealle voittajakoiralle, joten olin tyytyväinen. Mutta mietin jo paikanpäällä ja varmistuin asiasta videoita katsoessani, että tuo kisapaikan pohja ei sovi omalle koiralle. Jotenkin Vinka ei vaan etene siinä normaalia vauhtia. Göötti on kuitenkin huomattavasti painavampi koira kuin joku toinen saman korkuinen rotu ja mielestäni ainakaan Vinka ei saa samanlaista pitoa tuosta pohjasta, jotta se saisi painavamman kroppansa kunnon vauhtiin. Videoilta katsottuna kepitkin ovat normaalia hitaammat. Mutta nyt meillä on Vinkan kanssa ensimmäistä kertaa arvokisatulokset kasassa, ennen näitä kisoja puuttui yksi aginolla. Nyt me jäädään kuukaudeksi kisatauolle ja startataaan seuraavan kerran sitten toukokuussa.
Tässä vielä videot (kiitos Katjalle kuvaamisesta):
D-rata (hyppis) HYL
C-rata (agi) 0-voitto
B-rata (agi) HYL
A-rata (agi) 5
Lauantaina käytiin koirien kanssa pitkällä lenkillä. Voi tuota Välkettä, kun se aiheuttaa minulle päänvaivaa ihmisten luo karkailun kanssa. Nyt sen karkailut meni niin pitkälle (ja pahenevat koko ajan), että aloitamme kurinpalautuksen kauko-ohjattavan pannan kanssa. Ei tässä enää muu auta. Onhan se kiva, että se rakastaa ihmisiä, mutta minun pelihousujeni repimisen sijaan se joku päivä kaataa jonkun lapsen, säikyttää jonkun lapsen (tai aikuisen) pahanpäiväisesti tai jää auton alle. Voi Välke, et tiedäkään mikä sinua kohta odottaa...
Illalla käytiin vielä Marin kanssa nauttimassa suomipoikien voimasta lumihangessa. Pelloilla oli hyvä jumpata ja metsäpolulla oli mukavasti vielä lunta. Pojat näyttivät voimansa suuren suuressa mäessä vanhaa linjaa kivutessamme. Linjalla oli lunta niin paljon, että välillä jalat osui hankeen! Olipa kivaa. Hevoset vaikuttivat tyytyväisiltä ja ratsastajat olivat yhtä hymyä.
 |
| poseeraus, kunnes... |
 |
| ... kännykästä kuului "räps" ja nälkäisimmät sinkaisivat kielineet kohti kuvaajaa |
 |
| lenkin jälkeen uni maittoi |
Sunnuntaina testailin vähän polveani ja kävin heti aamusta juoksemassa pienen lenkin. Lupaavalta vaikuttaa, ei koskenut eikä jälkikäteenkään tullut mitään "oireilua". Iltapäivällä Tarja ratsasti Hiskin ja oli kiva katsella vierestä heidän menoaan ja haaveilla, että vielä jonain päivänä se onnistuu minultakin tuolla lailla... Ja mukava on saada positiivistä palautetta hevosesta. Eli ehkä on itsekin osattu jotain tehdä oikein valmennusten välissäkin :) Koirien kanssa lenkkeiltiin tällä kertaa vähän kevyemmin tallin lähimaastoissa.
Soitin kotimatkalla isälleni:
minä: saisinko lahjan?
isä: no minkä?
minä: nelivedon ja enemmän maavaraa.
isä: *hymähdys*
Ei tullut toivomaani kysymystä "minkä merkkinen ja värinen"
 |
| Göötti-vanat hangessa |
 |
| papanapartio putsaa laitumet pitkäkorvien jätöksistä |
 |
| alkaa vaikuttamaan jo keväältä |
 |
| ihania metsän hajuja tutkimassa |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti