Askellajikurssilla

Maanantaina osallistuin elämäni ensimmäistä kertaa askellajikurssille! Aihkisalon Outi kävi pitämässä meille kurssipäivän Tiinan luona ja itse osallistuin kurssille Strakurilla. Odotukset eivät olleet ponini suhteen korkealla, sillä se on käyttäytynyt niin "oudosti" Grimben tulon jälkeen eikä perjantain kenraaliharjoitus antanut aihetta juhlaan; poni keskitti kaiken energiansa maastoon lähteneisiin kavereihin sekä aidan toisella puolella olevaan loppulaumaan enkä saanut sitä laisinkaan huomioimaan minua :-(

Onneksi osallistuin kuitenkin kurssille. Alku oli juuri niin hankalaa kuin perjantainakin. Outi kokeili itse Strakuria ja totesi sen tosiaankin keskittävän kaiken huomionsa muuhun laumaan. Onneksi Outi sitten työsti ponia niin kauan, että se rentoutui ja unohti muun lauman, jonka jälkeen minä kipusin taas selkään. Oli kuin minulla olisi ollut eri poni alla :-))

Illan toiselle tunnille kipusin iloisempana ponin selkään. Ja voi sitä riemun tunnetta, kun poni kuunteli minua ja keskittyi minuun alusta alkaen. Ja pysyi aivan rauhallisena koko tunnin. Ja niin pysyin minäkin ;-) Saimme hyviä vinkkejä miten minä ratsastan ponia kuuntelemaan minua. Ja minäkin sain neuvoja pääkoppani hallintaan. Ja kun tulos on yhtä rento kuin toisella tunnilla, päästään taas eteenpäin opettelemaan niitä muitakin asioita. Outi teetti jokaiselle ratsukolle juuri heille sopivia/tarpeellisia tehtäviä. Strakurin kanssa tehtiin pidätteiden läpimenoa, väistöjä uralta pois ja takaisin, taivuteltiin ympyrällä, väistätettiin ympyrällä takaosaa, työstettiin puhtaampaa tölttiä, haettiin ravia, tehtiin laukannostoja - siis kunnollisia nostoja eikä sinkoiluja täysiä eteenpäin... ;-) Outi painotti kokonaisvaltaisuutta ja pyysi minua miettimään mitä minä haluan ponilta ja mikä on meille tärkeää. Meidän tavoitteeksi tuli tuo toisella tunnilla saavutettu rentous. Ajatukset ensin pois hevosen muodosta tai puhtaasta töltistä. Vasta sen jälkeen aletaan hakemaan noita pienempiä palasia.

Tiistai-iltana käytiin porukalla kuutamoratsastuksella. Edellispäivän opit ja ponin työstäminen eivät ainakaan haitanneet retkeä. Pysyin tyynenä, en hermostunut. Tein pidätteet kuten Outi neuvoi. Vaadin ne loppuun asti. Sain ponin kävelemään rennosti myös tieosuuksilla. Sain sen tölttäämään rauhassa ja rennosti. Kotiapäin se oli uskomattoman kevyt - siis vielä kotiapäin! Vauhtiakin sai säädellä ponin siitä kuumumatta tai painamatta kädelle. Lupasin jaksaa tuolla onnistumisen tunteella seuraavat kaksi kuukautta vaikka mikään ei seuraavílla kerroilla onnistuisikaan...

Tässä kuvasatoa minusta ja ponista kurssilla.
kuvat: Seija Pirinen

ensimmäinen tunti, kun Outi oli ensin työstänyt ponia

ja loput toiselta tunnilta

tiistain kuutamolenkiltä kotiutumassa