tiistai 2. kesäkuuta 2015

voihan mesikämmen

Olen joskus sanonut, että olisi mukava nähdä karhu luonnossa livenä
a) autosta ja
b) jossain muualla kuin mökin maastoissa

Ja miten siinä sitten kävikään?

Eilen kurvasin mökille ja jätin koirat (ja kanin takapenkille) venerantaan peräluukku auki ja lähdin itse kirmaamaan iltaauringon paisteessa pitkin tietä Jussia vastaan. Jalat rullasi tosi hyvin, hiki valui ja puoli tuntia ehdin kirmata hymyssä suin kunnes kyyti tuli vastaan. Oltiin melkein venerannassa tulossa takaisin, kun tielle loikkasi karhu, kirmasi hetken tietä pitkin auton edellä ja poistui rannan puolelle metsään. Pysähtyi rinteeseen ja jäi katselemaan meitä. Lopulta se päätti jatkaa matkaa edelleen kohti rantaa, jolloin minulle iski paniikki: koirat! Kurvattiin äkkiä venerantaan, onneksi tuuli kävi sieltä suunnalta ja pidettiin mekkalaa ja vahdittiin visusti mäen nyppylää, kun pakattiin tavaroita autoon. Minä paniikissa vahdin myös vesistöä, ettei karhu ui saareen... Lopuksi vielä koirat ja kani veneeseen ja epäuskoisissa tunnelmissa soudettiin mökille. Minä olisin varmaan saanut paskahalvauksen, jos karhu olisi osunut eteeni sen puoli tuntia aiemmin kun kirmailin tietä pitkin omin jaloin...

Minun aamusuunnitelma oli lähteä koirien kanssa kankaille pitkälle lenkille. Mietin ja mietin ja lopulta uskaltauduin lenkille yksinäni. Eihän tuota karhua ole ennenkään tullut näiden 40 vuoden aikana siellä vastaan, joten uskottelin itselleni, että eipähän tuota toiste tapahdu ainakaan vähään aikaan. Ja lopulta tein 1,5 tunnin lenkin ja lauleskelin vaan taivaltaessani eteenpäin. Enkä törmännyt karhuun. Tosin törmäsin pariskuntaan, joka näytti juuri ottamansa kuvan aivan tuoreesta karhun jäljestä heidän mökkinsä viereisellä hiekkakuopalla. Jatkoin laulamista kulkiessani tuosta kohdasta ohitse...







lenkin jälkeen nautittiin auringosta hetki venerannassa ennen saareen menoa

heitä jo

jano






ja lopulta Vinkakin pääsi uimaan



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti