Maanantai aamu oli ihan "poikkeuksellinen" kun ulkoilin vain kahden koiran kanssa. Kylläpä oli rauhallista kaiken kaikkiaan, ruokintatilannekin oli outo, kun yksi harmaa ei juossut tuhatta ympyrää siinä jaloissa...
Sitten aloitettiin päivän urakka: piirakanpaisto. Ei siinä muuten mitään, mutta itse en ole kakaraiän jälkeen edes vierestä seurannut miten piirakat taiteillaan ja on osallistunut piirakkatalkoisiin tuolloin mummojeni kanssa. Eli avoimin mielin ja pilkettä silmäkulmassa aloitettiin urakka.
Minulla oli taikinavastuu ja äidillä täytteet ja rypytys. Kokeilin tehdä noita kuoria sekä tangosta leikaten ja siitä kauliten että levyksi kauliten, lasilla muotti ja siitä kauliten. Jälkimmäinen sujui minulta sujuvammin, joten valitsin sen työtavakseni. Ja lapsena saamani pikkukaulin oli ehdottomasti paras apuväline, tuolla piirakkakaulinta en osannut käyttää lainkaan.
Lopputulos: erittäin hyviä piirakoita (vaikka itse niitä kehunkin). Saatiin kyllä kunniamaininta isältäkin ja loput piirakat piti jo piilottaa, ennenkuin ne olisivat tulleet syödyksi ennen joulua. Kuulemma piirakoita voitaisiin tästä eteenpäin tehdä joka perjantai. Eihän sitä tiedä, jos tuo eläkeläinen vaikka innostuu... ;)
 |
| rypytysmestarin viimeiset piirakat pellillä niin kauniilla rypyillä |
 |
| Tänä aamuna reippailin taas koirien kanssa kylälle |
 |
| Ihana pakkassää :) |
 |
| ja näin matka taittuu |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti