Vaihto-oppilas

Hiskin lähdettyä tämän viikon maanantaina Tiinan mukana reissuun, saapui tallille vaihto-oppilas Hiskin tilalle. Samalla pidin itse alkuviikosta ma-ke lomaa, joten päästiin päiväsaikaan heppailemaan.

Maanantai alkoi lupaavasti, sillä häräsin muka ennen puhelimen herätystä. Ihmettelin, miten ulkona on noin valoisaa. Katsoin puhelinta: 7:37 - KÄÄK! Meillä oli Tiinan kanssa tärskyt tallilla klo 8. Äkkiä vaatteet niskaan, koirat autoon ja tallille. Hevosten vaihdon jälkeen koirat aamutarpeille ja takaisin kotiin syömään aamupalaa. Tämän jälkeen taas tallille ja Hilkan kanssa heppailemaan. Pyörittiin pikkuhetki maneesissa, jonka jälkeen lähdettiinkin sitten maastoon. Tehtiin pitkä lenkki ja oltiin taas yhtä hymyä :) Heppailun jälkeen käytiin vielä Jaanan & lunnipoikien kanssa lenkillä, joten ensimmäinen lomapäivä oli oikein onnistunut.

 

Toinen lomapäivä alkoi hyvin, siis oikeasti hyvin. Käytiin aamulla Jennin kanssa maastoilemassa issikoilla ja pääsin kokeilemaan itselleni vielä vierasta Púma-tammaa, joka vaikutti tosi kivalta kaverilta. Olin ilmoittautunut iltapäivälle Tarjan valmennukseen Strakurilla, tarkoituksena keskittyä vain minun istuntaan. Olin hyvissä ajoin tallilla, joten varustin "uljaan" ratsuni ja lähdin verryttelemään sitä maastoon tallin omille lenkeille koirien kera. Kaikki sujui hyvin, vähän töltättiin ja sitten laukattiin. Välke taas sitkeästi koko ajan ponin rinnalla ;) Siirryttiin kävelemään ja sittenpä kaikki menikin päin persettä. Välke nuuski sellaisessa loivassa rinteessä ja loikki sitten rinnettä alas takaisin "tielle". Viimeinen loikka alas ja Välke jäi niille sijoilleen kolmella jalalla seisomaan. Ei ottanut askeltakaan, roikotti vain jalkaansa. Lopulta sain sen houkuteltua liikkeelle ja se loikki vaan kolmella jalalla menemään. Tulin alas, ei aristanut jalkaa. Mutta ei edelleenkään varannut sille painoa. Koira kainaloon ja poni talutukseen (ja kaksi muuta räksyttää matkassa mitä mitä nyt tapahtuu). Laskin välillä Välkkeen alas, mutta edelleen paineli kolmijalkaisena menemään. Tosin olisi lähtenyt pupuja metsään etsimään kolmella jalalla. Kannoin koiran siis kiltisti tallille - ja hiki virtasi (sadevehkeet tuulen suojana ja muutama mäki matkan varrella). Lopputulemana soitin eläinlääkäriin ja sain koiralle ajan seuraavalle päivälle ortopedille. Oli puhe, että soitan aamulla uudestaan ja perutaan aika, mikäli koira alkaa käyttää jalkaa. Valmennuksen jälkeen Välke jo käyttikin jalkaansa ja huokasin helpotuksesta. Se linkkasi ja kevensi sitä, mutta varasi sille kuitenkin painoa ja muutenkin hyppi ja pomppi menemään kuin mikäkin aropupu. Välke lepäsi sitten illan ja yön häkissä ja aamulla se oli parempi. Vähän kevensi jalkaa kun oli hetken aikaa hillunut, mutta ei näyttänyt kauhean pahalta. Peruttiin sitten ell-aika ja epäilty diagnoosi on revähdys lihaksessa. Koiralle lepoa ja seurataan tilannetta.

Keskiviikko aloitettiin Hilkan ja koirien kanssa lenkkeilyllä, Välke kotona lepäilemässä. Olipa rauhallista ilman sitä ;) Iltapäivän ohjelmassa olikin jälleen heppailua, tällä kertaa saatiin mukaan vielä Sari & Örn. 

 

Örn saunan jälkeen *hih*

Strakur oli myös hieman hikinen...

Torstaina pitikin sitten palata jo töihin. Töiden jälkeen kurvasin taas tallille ja käytiin ponin kanssa vielä reenaamassa kouluratsun elämää maneesissa, jonka jälkeen viriteltiin heijastimet ja otsalamppu ja suunnattiin maastoon. Voi tuota poni ja sitä virran määrää, mitä siitä aina välillä löytyy. Paineltiin välillä tukkaputkella pimeässä. Mutta on se vaan niin ihana, että aivot voi heittää ihan eritavalla narikkaan sen kanssa ja nauttia vaan siitä hetkestä. Ja kun alla oli tuo maastovarma mopedi, niin loppuun heitettiin vielä pitkä käyntilenkki asutusalueen läpi ja valtatien varressa menevää pyörätietä, jota kautta päästiin taas takaisin tallin maisemiin. Jos jotain Hiskille toivoisin lisää, niin se olisi tuo maastovarmuus.

Perjantaina suoritettiin sitten töiden jälkeen hevosten vaihto ja vaihto-oppilas lähti takaisin oman laumansa pariin. Tosin tuo elukka ei kyllä ota stressiä mistään, eipä sitä kauheasti hetkauttanut tuo vaihto-oppilasviikko missään mielessä eikä se näyttänyt hirveästi ikävöivän oman laumansa pariin. Koska Välke vaikutti paremmalta ja sillä alkoi olla ärsyttävästi virtaa, otin senkin aamulla mukaan reilulle 2 km lenkille. Töiden jälkeen se oli ihan normaali, joten kauppareissulla laskin sen irroittelemaan golf-kentän kävelyreiteille. Ja sehän irrotteli... 

La-aamuna Välke oli edelleen normaali, joten otin sen taas aamulla mukaan lenkille. Olin noin 2 km päässä kotoa (Välke kulki flexissä) kun se yht'äkkiä vaan nosti sen takajalkansa taas ilmaan ja jatkoi matkaa kolmella jalalla pomppien. Kun pysähdyin, se istahti toiselle kankulle ja nikersi reittänsä. Olisiko se kipeä kohta todellakin siinä takareidessä. Käännyin takaisin, mutta koira jatkoi kävelyä linkaten. Olin lähellä Oilia, joten puhelu hänelle ja Oili ystävällisesti kävi heittämässä meidän kotia, niin ei tarvinnut kantaa koiraa koko 2 km matkaa.

Eilen olin Vinkan kanssa illalla agikisoissa Kuopiossa ACE:n kisoissa. Saldona 5, huono hyl ja hyvä hyl. Oma hengitys tekee edelleen tepposia, nyt on kaikissa 3:ssa viime kisoissa tullut taas se "puukon isku selkään". Se tulee aina silloin, kun spurttaan ja spurtista joutuu pysäyttää vauhdin, silloin iskee ihan julmettu kipu keuhkoihin (?) selän puolelta. Mystistä. Tosin näitä on ollut ennenkin. Eilenkin tuolla 5:n radalla tehtiin tosi nopeaa rataa, kunnes 3 estettä ennen maalia jouduin pysähtymään, oikaisemaan itseni, vetämään rauhassa henkeä ja juoksemaan vaivalloisesti maaliin. Silti aika oli erittäin hyvä eli tuo pohja sopii kyllä Vinkalle ;) Viiko sitten kisattiin Kurkimäessä KPSH:n kisoissa. Tuolta saldona huono hyl, hyvä hyl (luulin että 5 puomin alastulolta, mutta Vinka oli loikannut puomin pään yli, se siis loikkasi puomilta minusta poispäin puomin sivulle) ja hyppikseltä 0-voitto.

Tänään pääsin aamupäivästä viikon tauon jälkeen Hiskin selkään. Reenattiin hetki maneesissa avoja, sulkuja ja vastalaukkaa ja vastapainoksi näiden jälkeen käytiin tallin lenkeillä vielä ravaamassa ja laukkailemassa ja kävelemässä pitkät loppukäynnit. On se Hiskikin aika ihana! Sen selässä tuntuu taas se voima ihan eritavalla kuin pikku-issikan selässä. Ja heppalenkin jälkeen heitettiin Jaanan & lunnipoikien kanssa, ilman Välkettä, 2 tunnin lenkki ihanassa auringonpaisteessa. Välke ei onneksi ole ontunut yhtään eilisen lenkin jälkeen, mutta se viettää nyt hetkisen vielä potilaan elämää ja aloittaa lenkkeilyn tulevalla viikolla vähän varovaisemmin hihnassa...

Tänään maastosta palailemassa ja edessä jälleen tutut korvat

tänään lenkillä

Tässä vielä pari kuvaa edelliseltä viikonlopulta:

Viikko sitten lauantaina pari Jaanan lunnia päivähoidossa

Aimo nauttii :)

Vinka ja Vega illalla

Ja Välkekin rentoutuu

 

Viikko sitten maastoon lähdössä. Tärkeintähän on pukeutuminen: takit ja huomioliivit on oltava sävy-sävyyn ;)

Vinkasta hyppyvalio

Aloitin tosiaan viikko sitten Pieksämäellä kisaamisen Vinkan kanssa parin kk:n tauon jälkeen. Sieltä saldona oli kolme hylättyä, mutta radat olivat kuitenkin ihan hyviä. Eilen sitten kisattiin 4 starttia Jyväskylässä. Pohja ei siellä oli aivan paras Vinkalle, mutta omat jalat kyllä pitivät siinä huipusti. Radat vaikuttivat ei-Vinkalle-sopivilta, mutta eihän minulla ollut mitään ohgelmia niiden kanssa ;) Radat olivat virtaviivaisia, joten pohja teki Vinkalle tepposet kepeillä ja käännöksissä, jossa se ei saanut riittävää pitoa takatassuihin.

Eka rata (hyppis) selvitettiin yhdellä hurjalla kaarroksella ja pelastuksella, mutta toisesta kohdasta saatiin yksi kielto eli tulos 5. Seuraavalta radalta (agi) hyllytettiin, kun epäonnistuin yhdessä takaakierron ohjauksessa. Seuraavalta agiradalta taisteltiin sitten 0-tulos, sijoitus 3. Viimeinen rata (hyppis) onnistui loistavasti. Ei kaarroksia, kovempaa ei vaan päästy. 0-tulos, aika riitti 2.sijaan ja onnikin oli matkassa, sillä serti siirtyi meille ja Vinkasta tuli hyppyvalio! Ja saatiin vielä tuplanollakin! Ja 3 tulosta samana päivänä. Olipa meille hieno päivä.

Vinka kesäkuussa SM-kisoissa 2015.
Kuva kopioitu luvan kanssa.

Karvatonta mallia oleva tuore hyppyvalio

lokakuun alku taas kuvina

Syyskuun lopussa oli hienoja kuutamoiltoja. Tässä koirien kanssa iltalenkillä tallin maastoissa.

Lokakuun alussa olimme kehittämispäivillä Anttolan Hovissa, jossa Riikka & Viivi kävi tervehtimässä minua

Sieltä jatkoin Punkkikselle, jossa Valio-myrskyn myötä palokunnalla riitti tehtäviä ja tällainen pikku-hitsari jäi meille yökylään

Seuraavana päivänä käytiin Teemun kanssa Halkujuoksussa - sori Teemu kun jouduit menemään minun vauhtia...

Seuraavana päivänä oli taas palohälytys ja Niko pääsi leikkimään Ellan kanssa

isommatkin pojat viihtyvät hiekkakasalla ;)

Miksihän koirat ovat illalla näin rauhallisia?

No kun Vinka oli Annin kanssa kisaamassa ja toiset kaksi mukana 12 km heppalenkillä.
ps. Välke tuli niin kevyen näköisesti ponin rinnalla laukassa, kun puhelin näytti nopeudeksi reilut 29 km/h

Vega melkein 11 vee ja vauhtia riittää edelleen :)

 Sänkkärillä 10.10.2015
video

Vipsukin osaa nauttia elämästä

Ollaan käyty pariin otteeseen Jaanan & lunnipoikien kanssa ulkoilemassa

 

Viime aikojen puuhailuja sekä patikointikuvia

Edelleen arkipäivät menee niin, että konetta ei ehdi enää iltaisin avaamaan, poikkeus tosin tänään, mutta vasta tähän aikaan (21:23). Näyttää tuo joka ilta menevän sinne yhdeksään, ennenkuin ehdin kotia. Ja monena aamuna kello soi 4:30 aamulla, joten olen nyt yrittänyt ottaa tavaksi käydä ajoissa nukkumaan.

Agilityrintamalla on puhallellut sen verran uusia tuulia, että Vinka on päässyt vihdoin tekemään sitä, mistä se nauttii. Kiitos Annin! Annin oman kisakoiran ollessa tauolla, on Vinka toiminut Annin reeni & kisakaverina. Välkkeen kanssa aloitettiin syyskuun alusta reenit ohjatussa ryhmässä, itse asiaassa samassa ryhmässä Vinkan kanssa. Vinkan kanssa vedän reenin alkuun "kisan omaisesti" ja Välkkeen kanssa harjoitellaan sitten pienempiä pätkiä ja yksittäisiä, vielä epävarmoja esteitä. Ja olinhan minä Välkkeen kanssa siellä Jenna Caloanderin koulutuksessa pari viikkoa takaperin. Päästiin tekemään ihan mukavia pätkiä siellä ja olin kuulemma iloinen, enkä kertaakaan "ärsyyntynyt, savu korvista nouseva, hermostunut" ohjaaja, kuten Vinkan kanssa minulla tuppaa käymään kun pakka leviää. Välke on niin hyvän mielen koira :) Vaikka sekin jossain muussa asioissa hermoja koetteleekin... 
Olen muuten ilmoittanut itseni lokakuulle kaksiin kisoihin Vinkan kanssa, saas nähhä mitä niistä tulee. Lisäksi Vinka pääsee Anninkin kanssa kisaamaan, joten Vinkalla on ihana lokakuu tiedossa ;)

Heppailut on Eerikan kurssin jälkeen jääneet lähinnä Hiskin kanssa puuhasteluun. Ponin kanssa käytiin viime viikolla yksi vauhdikas maasto, mutta siinäpä kaikki. Jostain kumman syystä iltojen pimennyttyä ja syyssateiden lisääntyessä tuo tallissa hevosen varustelu ja maneesi on houkutellut kummasti... Eilen testattiin muuten valmennuksen jälkeen kauko-ohjattavan pannan tehokkuutta, kun lähdettiin tekemään Hiskin kanssa maastoon kunnon loppukäynnit, Erja Hiskin selkään ja minä jaloin "koiravaljakon" kera. Oltiin tulossa jo takaisin tallille päin, kun harmaat bongasivat pupun viereisestä pusikosta. Pupu sinkosi laitumelle ja Välke täysillä perään. Karjasin, ei tulosta joten sitten alkoi painelu. Painelin pidempää suihkausta urakalla ja joka suihkauksesta Välke hyppäsi sivuun, mutta jatkoi urheasti vielä pupun perään. Muutama suihkaus lisää sai sen ajojahdin kuitenkin sen verran sekaisin, että pupu katosi sen näköpiiristä metsään ja tämän jälkeen sain karjaisulla sen tulemaan laitumelta takaisin meidän luokse.

Välkkeellä on tuo pupujen ja lintujen jahtaaminen edelleen siis aivan liian voimakkaasti verissä ja se ulkoileekin siksi vapaana vain tuollaisessa "turvallisessa" ympäristössä, ei siis autotien vierellä. Ja valitettavasti aina en jaksa olla skarppina ja Välke joutuu tyytymään pitkään hihnaan muiden kirmaillessa irti. Viime viikolla lähdin tallilta ulkoiluttamaan koiria ja oli jo tosi hämärää, otin varmuudeksi otsalampunkin mukaan. Olin laskeskellut, että maastossa ei ole enää hevosia, ja uskalsin laskea koirat irti, Välkkeellä oli varmuudeksi panta kaulassa ja kaikilla koirilla valot valjaissa. Kävelin sellaista pitkää suoraa alas laidunten viertä, kun näin jonkun ison hahmon edessämme tiellä, ei kovinkaan kaukana. Mietin, että hevonen ja kutsuin koiria, jotka kiltisti tulivatkin luokseni. Sitten tajusin, että ei perkele, se on hirvi. Siinä vaiheessa komensin koiria vähän kovempaa ja hirvi päättikin väistää meitä ojan yli aukon puolelle. Tämän seurauksena koirat sinkosivat "tietä" pitkin eteenpäin, mutta pysyivät sentään tien puolella eivätkä lähteneet hirven perään metsään. Koirat olivat ihan tohkeissaan hirven jälkiä haistellessa. Hirven ryske kuului tämän jälkeen vielä metsästä ja koiratkin olivat tosi skarppeina koko loppulenkin. Minäkin olin tämän jälkeen aikas säpsynä, kun metsässä oli jo niin pimeää ja odotin vaan, milloin hirviä taas ponkaisee nenän eteen. Onneksi selvittiin loppulenkki ilman ylimääräistä häiriötä.

Lauantaina Jussi toivoi hevosvapaata päivää, ja esitti toiveen patikoinnista. No, Niinahan vei Hiskin maastoon ja minä vein Jussin Tahkolle patikoimaan. Kierrettiin Tahkon ympäri 16 km lenkki ja välissä pidettiin evästauko laavulla. Lopussa poikettiin pois varsinaiselta reitiltä ja oiottiin vähäsen näköalapaikalle, joka oli kyllä hyvä ratkaisu. Oli nimittäin sen verran mäkinen ja kivikkoinen lenkki, että tuo 16 km riitti tällä kertaa minunkin kunnolle. Lopussa oiottiin vielä vähän lisää ja tultiin rinnettä pitkin alas autolle, joka oli vikatikki, sillä reidet vaan tutisi sen jälkeen! Välke oli tällä kertaa erittäin tottelevainen eikä aiheuttanut mitään ylimääräistä härdelliä. Lenkillä tavattiin lähinnä maastopyöräilijöitä; hurjissa kivikoissa he pyörillä painelivat! Muita kävelijöitä tavattiin lähinnä vasta loppumatkasta lähempänä Tahkon rinteitä.

Tässäpä kuvasatoa tuolta lenkiltä:

alkumatkasta oli vielä sumuista

välillä oli näin hyvä baana kävellä

lopulta katseet edes jotenkin kameraa kohti

viimeistä nousua viedään

kannatti kiivetä!

ekalla pätkällä riitti nousua

ja toisen pätkän lopussa tuo reidet kipeyttänyt jyrkkä laskuosuus