sunnuntai 15. helmikuuta 2015

Pientä extremeä elämään

Torstaina takaisin mökille päästyäni kävin vielä reippailemassa sauvakävellen koirien kanssa lähes 10 km metsäteitä pitkin.

Ja kun illalla oli vielä ylimääräistä energiaa, niin tehtiin isän kanssa illalla sellainen extreme-lenkki pimeässä ajaen ladut läpi ja uusimassa muutamat VPK:n harjoitusten jäljiltä hajonneet ladut. Ja sitä extremeä oli siinä muodossa, että minä tulin suksilla perässä narusta roikkuen, otsalampun valossa. Vaikka laduillamme ei isoja alamäkiä olekaan, niin voin kertoa, että ne pienemmätkin mäet tuntuivat aika haastavilta, kun tajuat, että sukset kulkevat edellä menevää "latukonetta" nopeammin, eikä ole mitään mahdollisuutta hidastaa omaa vauhtia kun päästää narusta irti ja yrittää siirtää sukset hangen puolelle ja tasapainoilla toivoen pysyväsi pystysssä... En kuitenkaan kaatunut kuin kaksi kertaa! Oma lisähaasteensa oli päästä hangesta ylös, sillä minullahan ei tietenkään ollut mitään sauvoja mukana.

Mäkisimmillä osuuksilla nappasin sukset pois jaloista ja istuin ahkiossa lumikasan päällä "latuhöylän" painona.

Onhan tämä valoisalla ihan toista ja jäällä helppoa kuin heinänteko: video

ahkioon painoa ja naru suksinaiselle

välillä ahkiossa painona

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti