lauantai 3. tammikuuta 2015

Hiski lempipuuhassaan

eli metsässä samoilemassa ja polkuja avaamassa. Hiski on kyllä siitä ihana, että siltä ei työmoraali lopu kesken. Tai no yksi taannoinen talvi Tiinan luona, kun lunta tuli ja tuli ja polut oli menneet joka yö umpeen ja jouduttiin joka päivä avaamaan polut uudestaan. Tulloinkin Hiski kyllä paineli hangessa korvat tötteröllä, mutta muistan sen silloin näyttäneen jo väsymyksen merkkejä. Mutta tuolloinkin sen työmoraalia koeteltiin todella todella raskaiden olosuhteiden johdosta.

Aamulla siis tallille ja ajatuksena tallin lenkeille ja siinä sivussa vähän hankijumppaa. Tallin lenkkejä ei oltu vielä avattu ja saatiin jo lenkeillä kävellä pienessä hangessa. Maisemat oli ihanan talviset.

Korvat tötteröllä




Alkuverryttelyjen jälkeen jumpattiin hetki laitumen puolella umpihangessa. Ravissa yritettiin ravata "ylämäkeen". Väistätin muutamaan otteeseen vähän takaosaa, mutta sepä oli rankkaa syvässä nuoskalumessa, joten tällä kertaa riitti ihan muutama askel. Laukassa pyysin vaan Hiskiä kunnolla eteen ja tultiin kummassakin laukassa pari kertaa laidun päästä päähän, jonka jälkeen Hiski puuskutti niin paljon, että lähdettiin pois hangesta. Käveltiin väliin aurattua tietä hyvän aikaa, ja Hiskin hengityskin oli sopivasti tasaantunut ennen linjalla olevan polun avaamista ;) Tosin tämän urakan jälkeen se ei edes puuskuttanut. Enempää en sitten hangessa mennytkään, käveltiin vielä lopuksi vähän tallin lenkeillä ja laitoin tyytyväisen oloisen hevosen takaisin tarhaan.

Tässä lyhyt video Hiskistä polun avaajana


Välillä vähän kevyemmin

ja sitten linjalle polkua avaamaan. Kuvassa näkyy minun ja koirien eilisen jäljet; oli aika raskasta kivuta omin jaloin mäki ylös.

korvat tötteröllä...

... ja tukka hulmuten eteenpäin :)



Hiski osaa myös olla hyvän mielen hevonen, kun mitään dramaattista ei vaan satu matkan varrelle. Hymyilen vieläkin - tuosta lenkistä - muuten en sitten tiedä hymyilenkö kauaa... Kävin sitten tallireissun jälkeen koirien kanssa hihnalenkillä. Teitä ei oltu aurattu ja jalan alla "muljusi" joka askeleella. Totesinpa sitten lenkin jälkeen, että onpa polvi kipeä ja jäykkäkin. Päällyshousut riisuttuani en enää ihmetellyt miksi polvi oli niin jäykän tuntuinen. Ilmeisesti eilinen melkein tunnin umpihankilenkki sekä tämän päivän auraamattomalla tiellä kävely saivat kunnon turvotuksen aikaan. P****le!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti