sieniretkellä, jännitystä ja rauhallinen pentu

Perjantaina otin ratsastamaan sadevermeet satulalaukkuun varmuudeksi mukaan. Sadevermeitä en tarvinnut, mutta satulalaukkuja kyllä. Melko alkumatkasta osuin kanttarelliesiintymään. Taskussa oli onneksi kaksi kakkapussia, joista toinen tuli ihan täyteen ja toinen jäi vajaaksi. Matka jatkuikin sitten käynnin ja töltin merkeissä ja laukkaamaan päästiin vasta annettuamme sienet eteenpäin.

Illalla meillä oli rauhallinen pentu talossa. Ella leikki pennun kanssa kiitettävästi ja illalla penikka ei jaksanut purra enää ketään nilkoista. Ennen tätä rauhan hetkeä ehti tapahtua vähän kaikenlaista. Ensin löysin Vegan penikan kuivamuonasäkiltä, olin unohtanut oven raolleen... jonka seurauksena talossa oli hieman pullea koira. Kahdeksan aikaan lähdin lenkittämään aikuisia koiria ja nappasin pennunkin kainaloon happihyppelylle. En päässyt 100 metriä tietä, kun kuuli "sihahduksen" ja näin jonkun hyökkäävän maasta Vinkaa kohden. Huusin koirat pois ja iso kyykäärme vetäytyi kerälle tielle. Koirat sisälle, teräase mukaan ja tappojahtiin. Valitettavasti käärme oli jo mennyt menojaan. Vinka oli sisällä ihan paniikissa, se pelkäsi mm. serpentiininauhaa lattialla, samoin hihnoja. Olin satavarma, että kyy puri sitä. Mistään ei kuitenkaan löytynut puremajälkiä eikä mikään kohta alkanut turpoamaan ja aika äkkiä Vinkan paniikki oli ohitse, eikä se ole sen jälkeen "pelännyt" maassa lojuvia asioita. Ehkä kyy oli kohmeinen eikä osunut tai sitten teki vaan valehyökkäyksen. Olipa hyvää tuuria.

  

Peilikuva

Ja sama asento

ruokavaras