lauantai 4. tammikuuta 2014

Onnistunut lauantaimaasto...

... parantaa mielen :)

Aamulla oltiin Niinan ja Hilkan kanssa reippaina yhdeksältä tallilla ja lähdettiin maastoilemaan. Minun edellispäivän valmennus Hiskin kanssa meni niin penkin alle kun voi vaan mennä. Tarkoitus oli nollata edellinen päivä ja se onnistui!

Taakse jäänyt viikko sujuikin mukavasti aina eiliseen asti. Lauantaina kävin ponilla maastossa ja sunnuntaina käytiin Niinan kanssa maastoilemassa. Joka paikka oli jäässä, mutta tehtiin tuolloin yli 10 km käyntilenkki. Maanantaina olin pitkästä pitkästä aikaa valmennuksessa Hiskin kanssa. Katsoin kalenterista, että itse olin ollut valmennuksessa viimeksi 26.11. Yli kk:n tauko. Tarja piti minulle ensin puolituntisen kouluvalmennusta, josta jatkettiin suoraan estetunnille. Hiski oli taas hieno, mutta minä en vaan osaa noita hyppyjuttuja. Pitää yrittää päästä useammin hyppäämään Tarjan valvovan silmän alle. Nautin siitä tunteesta, kun Hiski pystyy hypätessä kokoamaan laukkaa enkä muistanut taaskaan antaa sen edetä sujuvasti (esteillä minulla on olympiat ylärenkaassa ja lisäksi Hiski kuumuessaan työskentelee kunnolla takaa ja kantaa itse itsensä). Kun olin tullut 6 kertaa peräkkäin (yhtämittaa laukassa) pituushalkaisijalla olevan 4 esteen linjan, reidet vaan tutisi... Tarkoitus oli tulla neljä kertaa - onneksi uskalsin niillä kahdella viimeisellä antaa hevosen laukata kunnolla ja saimme onnistuneet suoritukset ja saimme armoa 6 kerran jälkeen... ;) Reidet muuten tutisi vielä illalla kotona.

Tiistai meni siis Tiinalla uutta vuotta vastaanottaen, mutta keskiviikkona käytiin Hilkan kanssa jälleen maastoilemassa. Otettiin koirat mukaan ja kierrettiin reilu tunnin lenkki. Hiski oli rento ja rauhallinen ja itsellä oli hyvä mieli. Torstaina kävin ratsastamassa maneesissa ilman satulaa. Yritin työstää suuren suurta ongelmaani oikeaa sisäkättä ja sisäpohjetta. Saatiin pari hyvää pätkää, mutta pitää tehdä kyllä paljon paljon työtä tuon ongelman kanssa.

Sitten se surullisen kuuluisa perjantai (eli eilinen Terhin valmennus). Tehtiin puolikkaalla maneesilla neliöllä töitä, joka kulmaan voltti. Kun harjoitus sujui ravissa ja hevoset taipui ja suoristui, otettiin mukaan muutama askel laukkaa. Ensin hevosen suoritus - laukan nosto - raviin suoralla hevosella ennen taivutusta kulmaan ja voltille. Ei ollut helppoa ei. Oltiin tehty harjoitusta koko ajan vasempaan kierrokseen ja tuota oikean puolen ongelmaa ei ollut vielä "esiintynyt". Hiskillä jouduin menemään monta suoraa vaan ravissa, mutta sain tehtyä muutamalle suoralle pari hyvää nostoakin. Sitten siirryimme tekemään neliötä ja voltteja laukassa. Silloin pakka hajosi. Hiski kaahasi, minä en jaksanut käyttää jalkoja. Matkustin ja roikuin ohjissa. Sain heittää hyvästit sille maanantain mielikuvalle unelmakevyestä suokkiputesta, joka "tuntuisi kokoavan laukkaa vaikka piruettiin". Lopulta siirryimme ympyrälle laukkaamaan (edelleen vasemmassa kierroksessa). Minua huippasi jo aika lailla. Oli tosi paha olo, siis oksetti. Välillä tuntui, että silmissä alkaa pyörimään. Pysäytin hevosen ja tulin selästä alas. Oksetti niin paljon, että tuntui kun purskahtaisin itkuun. Kyykin maassa Hiski kiltisti vieressä. Lopulta huippaus vähän helpotti ja kipusin takaisin selkään.

En keksi tuolle pahalle ololle muuta syytä, kun keskiviikkoisen niskan naksahduksen kurkatessani tietokoneella ollessani takaviistoon. Pääni oikaistua tuntui että oksennan. To-aamuna en meinannut saada päätä ylös tyynyltä, kun niskaan koski niin paljon. Autolla ajaessa jouduin päätä vasemmalle kääntäessä tukemaan kädellä niskaa ja käytännössä kääntämään koko yläkroppaa aina kun kurkkasin ajaessa vasemmalle. Perjantaina en tuntenut enää tuota kipua enkä muistanut koko asiaa. Ilmeisesti tuo koko ajan vasempaan meno ja pään kääntäminen vasemmalle voltilla toisen perään teki tuon huonon olon ja huippauksen.

Tilanne ei parantunut tästä, paheni vaan. Vaihdettiin suuntaan. En saanut itseäni enää rennoksi. Ei huipannut, mutta oli huono olo. Ja vitutti oma surkeus. Ja vitutti lisää. Seisoin jalustimilla ja vedin Hiskiä suusta. Puristin sitä polvillä minkä pystyin ja nojasin taakse ohjien varassa. Hiski raukka juoksi karkuun "henkensä edestä". Terhi yritti saada minua rennoksi ja lopettamaan vetämisen ja puristamisen. Muutamia askeleita se onnistui, Hiski rentoutui, myötäsi ja pärskähti. Mutta vain pari askelta per kierros. Lopulta en saanut Hiskiä edes kävelemään tai pysähtymään. Oli kyllä niin pohjanoteeraus minulta, etten toista sellaista muista. Voi tsiisus.

Tänään käytiin sitten piristämässä mieltä hyvän mielen 2 tuntisella maastoretkellä :) Päästiin Hiskin kanssa vetämään letkaan sellaiselle "extreme metsäosuudelle". Hiski paineli korvat tötteröllä eteenpäin kaikki vähän upottavatkin paikat. Hieno heppa! Voin taata, että kaikki eivät olisi sinne suostuneet lähtemään, mutta Niina ja Hilkka ainakin "väittivät" että heistä se oli vaan hauskaa :)

Ei ollut oikeesti enää puol kymmeneltä näin pimeää
 
Niina & Tauno johtaa joukkoa, Hilkka & Viirus keskellä ja Hiski pitää perää
 
 
lenkki heitetty ja loppupäiväksi ulos menossa
 
Ilman evästaukoa ei jaksa tarhaan asti
 
Hiski ja Tauno
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti