Sarin lauma: kuvia, kuvia ja vähän lisää kuvia

Viikonloppu vierähti taas nopsaan ohitse. Perjantaina paniikki-siivous ja vieraat sillä hetkellä Vinkan-karvattomaan-kämppään. Siivouksen välillä ehdittiin käydä Suskun ja koirien kanssa käppäilemässä. Mietin nastakenkiä, mutta jäiselle lenkkipolulle oli kilometrin matka lumettomalla pyörätiellä. Valitsi vaelluskenkät, väärä valinta! Lenkin loppupuolella vedin taas komeat lipat. Juuri hetkeä aiemmin olin sanonut ääneen ties monennen lipsahduksen jälkeen, että jatkan tätä rentoa liikkumista. Ehkä minä kaaduin rennosti. Käteen koski helvetisti, samoin kannikkaan. Ja olkapäähän ja lavan seudulle. Mutta ei luita poikki. En huomannut jäistä kumparetta. En saa kuulemma jatkossa niistää nenää samalla kuin kävelen. Hah, sanon minä, ja jatkan rentoa menoa kuten ennenkin ;)

Vierasseurueeseen kuului mm. Vegan lapsenlapsi Martta 4 kk. Martta fanitti Vinkaa! Vinka ei ehkä niin Marttaa, mutta se ei Marttaa haitannut. Lauantaina käytiin aamupäivällä lenkillä ja Martta viiletti Vinkan perässä minkä kintuistaan pääsi. Iltapäivällä kävin maastossa Hiskillä. Käsi tuntui olevan ihan ok, mutta en saanut sitä nostettua ylös olkapäästä. Mutta ei haitannut menoa, kun ei tarvinnut ratsastaessa nostella kättä ylös (länkkärinkin sain jotenkin pungettua hepan selkään).

Alkuillasta minulle jäi 5 göötin hoitovuoro. Olin rohkea ja lähdin talleilun jälkeen 5 göötin kanssa hihnalenkille. Tosin Vega oli hihnassa vain etuovelta ensimmäiset 100 m. Vinka paineli edellä ja Martta seurasi idoliaan kiltisti. Cindy ja Eve sotkivat muutaman kerran hihnoja, mutta lopulta kaikille löytyi oma paikka ja hihnatkaan eivät menneet enää solmuun. Tulin juuri omasta pihasta tien yli ja samaan aikaan pyörätiellä käveli pariskunta. En ole ihan varma katsoivatko he minua säälien vai halveksuen suurta, siinä vaiheessa epämääräisesti kulkevaa koiralaumaani. Ilta menikin sitten mukavasti hyvän ruuan ja seuran merkeissä. Herkuttelun "syynä" oli Vegan 9 vee synttärit ja kaverin kihlajaiset.

Tänään oltiin taas tallilla yhdeksältä aamulla ja käytiin mukava aamumaasto Niinan ja Hilkan kanssa. Hiskillä alkaa olemaan pientä turhautuneisuutta(?) maastossa, kun kävellään vaan niin paljon tai ravaillaan rauhassa pienenpiä pätkiä. Tiet ovat niin jäiset, että laukkaamaan ei ole päästy maastossa sitten ihan joulukuun alun hankijumppailun. Hiski kävelee sitten sellaista kyytiä, että kukaan muu ei kestä kotimatkalla sen perässä. Kävelee kuitenkin.