Tämän jälkeen varustettiin Hiski ja lähdettiin Seijan & Roopen kanssa tekemään koulureenit maastoon. Tallille saavuttuamme päätimme vielä kävellä lutraamolle viilentämään hevosten jalat. Niin, ne hevosten jalat. Mutta eihän se pahaa tee välillä viilentää myös ratsastajan jalat!
Roopen mielestä veteen voi heittäytyä makaamaan, varsinkin kun sen tekee tosi nopeasti ilman mitään ennakkovaroitusta. Hyvällä lykyllä veteen voi myös kellahtaa kyljelleen, ellei ratsasta sitten hyppää satulasta veteen ja ala raipalla komentaa ponia takaisin jaloilleen. Tämän jälkeenkin vedessä voi vaan seisoa ja seisoa, varsinkin jos tarkoituksena oli kylmätä jalat. Mitä siitä, että ratsastaja haluaisi jo kuivalle maalle pois vedestä seisomasta.
Jostain kumman syystä Seija ei enää lähtenyt minun ja Hiskin perään lutraamon läpi kävelemään ;) Vettä oli parhaimmillaan nilkkoihin asti, mutta minunkin kengät oli jo niin märät, että annoin jalkojen vaan roikkua vedessä. Ja äkkiä niihin vettä valuviin kenkiin ja varpaiden välistä tirskahtelevaan veteen tottui! Ja kelikin oli lämmin.
Emme siis itkeneet tapahtuman jälkeen vaan naurettiin. Minä ehkä Seijan mielestä liikaakin ;) Kun Seija seisoi vedessä ja yritti epätoivoisesti saada Roopea kuivalle maalle, minä vaan nauroin, ja nauroin. Maha kramppasi naurusta. Ja melkein tuli pissat housuun. Ja siitäkin huolimatta nauroin lisää. Koko paluumatkat tallille. Onneksi Seijaakin nauratti. Eletäänpähän taas vuosi pidempään.
Pari videotakin lutraamolta saatiin (valitettavasti kamera oli taskussa Roopen "yllärin" aikaan). Kannattaa katsoa videot ilman ääniä (minä selitän ihan liikaa):
Hiskin vesileikit
lutraamon läpi
koulureenit tehty |
reenien päälle kunnon kävelyt kohti lutraamoa |
Hiskin vesileikit |
tässä vaiheessa Seijallakin kaikki hyvin |
ponin kuiva puoli ;) |
hyvin putsatut kengät |
Vipsukin aloitti ulkoilukauden :) |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti