lauantai 19. joulukuuta 2015

Hiski-hopoti

Hiskilläkin se kääntyy jo 18-ikävuosi käyntiin, mutta aika ikinuorelta hopoti vielä vaikuttaa ja intoa tekemiseen riittää vanhaan malliin! Niina on nyt ratsastanut Hiskiä paljon ja tehnyt töitä Terhin antamien "kotiläksyjen" mukaan. Hiski on kyllä ollut superkiva koulutunneilla! Maastossa pitäisi päästä käymään useammin, mutta jospa nämä kelit tästä alkaisivat vähitellen suosimaan maastoilua enemmän. Viime sunnuntaina sain maastossa upeita ahaa-elämyksiä istunnalla vaikuttamisesta hevosen kokoamiseen, mutta maneesiin pitäisi löytää ensin jostain samanlainen eteenpäinpyrkimys... Eli varmaan pitäisi allekirjoittaneen topristautua vähitellen ;)

Vaikka Hiskillä on edelleen niitä omia ei-niin-kivoja pikkujuttuja elämänsä kanssa, niin täytyy sitä kyllä muistaa välillä kehua:
Kävin tiistai-iltana maastoilemassa tallin lenkeillä tunnin Hiskin ja koirien kanssa. Koirat huuti kuin heikkopäiset, kun kapusin tallin pihasta päästyämme kiven päältä Hiskin selkään. Otsalampun valossa, koirien valot menee siellä täällä, välillä täysiä takaa tullen, välillä metsässä ja pellolla. Hiskiä nämä asiat eivät järkytä, Hopoti se vaan painelee rentona korvat tötteröllä eteenpäin. Onneksi tällä lenkillä ei tavattu muita, niin sama rento tunnelma säilyi läpi lenkin.
Tänään hypättiin aamulla maneesissa. Eilen tuli lunta 15 cm ja tänään oli plussalla. Maneesin katolla oli lumet, kun mentiin sinne. Jytinä alkoi samantien. Hiski käänsi korvansa kerran ja se oli siinä. Toinen hevonen reagoi alkuun tosi voimakkaasti lumiin, mutta sekään ei tarttunut Hiskiin. Ihanaa, kun pystyi itsekin olemaan niin rentona, kun tietää, että Hiskiä ei tuollainen "maailman selvin asia" jaksa hetkauttaa. Maneesista lähtiessämme katto oli puhdas - ilmankos se jytisi pitkän aikaa...




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti