maanantai 8. syyskuuta 2014

Pakkolevossa

Perjantaina olo oli iltaan kohden huonompi ja nosti lopulta kuumettakin. Enpä sitten illallakaan tehnyt muuta kuin makoilin sohvalla. Jussi kävi Ellan kanssa ratsastuslenkillä, kävin vaan kuistilla opastamassa satuloinnissa ja suitsien laitossa.

Lauantaiaamuna olo oli jo parempi. Oli pakko päästä jo jonnekin ulos, joten lastasimme itsemme ja koirat autoon ja ajettiin mustikkametsän laitaan ja syötiin mustikoita. Sitä ennen isot koirat pääsivät tekemään yhdet etsintäharjoituksetkin Jussin toimiessa maalimiehenä ja Ellan koiran ohjaajana. Pikkasen oli intoa koirilla, kuten taisi olla myös koiran ohjaajallakin. Kävely aiheutti edelleen aikalailla yskänkohtauksia, joten en edelleenkään osallistunut hevosteluun muuta kuin valvoin vierestä varusteiden laittoa. Tällä kertaa ratsastusvuorossa oli Ellan lisäksi myös Vera (ja talutusapuna taas Jussi). Istuskelin kuitenkin ulkona auringossa koko iltapäivän.

Vähän arvelutti seuraavan päivän kisat, mutta iltaan kohden yskän puuskatkin helpottivat eikä kuumettakaan noussut, joten päätin lähteä sunnuntaiaamuna ainakin yrittämään kisaamista Vinkan kanssa. Ja kyllähän tuo kannatti lähteä. Ekalta radalta voitto :) Toiselta radalta hylätty heti alusta, kun meidän kompastuskivi "2.esteeltä kääntyminen" meni pieleen ja Vinka sinkosi väärälle esteelle. Viimeisellä radalla oli kolme suoraa putkea ja Vinkalla jäi kaasu hieman pohjaan putkien jälkeen, mutta pysyin tyynenä, en hosunut ja "pienien" kaarrosten kautta koira tuli aina vaan oikealle esteelle kunnes se sitten lipesi 2 estettä ennen maalia. Hyppäsi hypyn niin pitkälle, ettei enää taipunut putkeen (kun minunkin jalat veivät minua jo kohti viimeistä hyppyä) vaan sinkosi sujuvasti putken vierustaa viimeiselle hypylle. Mutta nämä olivat parhaat radat pitkästä aikaa. Minun "reissatessa" Ella (ja Jussi) oli onneksi hoitanut taas tuon hevosen liikutuspuolen, poni oli hoidettu myös huolellisesti.


  



koko konkkaronkka

satula oikein päin selässä ja suitsetkin menee päähän ihan sujuvasti

omat kepit

Vipsu on nyt saanut juosta irti pihalla pitkä naru perässään. Hienosti on pysynyt pihapiirissä.

Päätin keriä lounasaitauksen langan takaisin kelalle. Eräs nimeltä mainitsematon avasi nipun ja roikkui muutenkin langassa sitä keriessäni...


Välke nukkuu tyytyiväisenä illalla mökillä autossa muiden syödessä ja saunoessa

Ja loppuillasta kaveri näytti tältä


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti