Joulukuuta ja lunta

Joulukuun alussa on viimein näyttänyt talviselta. Tosin tuntumisesta ei voi ihan samaa sanoa, kun lämpömittari seilaa vähän väliä plussan puolella. Ratsastamaankin pääsi jo parin pakkaspäivän aikaan, mutta nyt on taas plussalla ja tilsakumit saadaan alle vasta tulevalla viikolla. Eli mitään uutta ei ole siis tapahtunut, koirien kanssa lenkkeilyä ja hevosten liikutusta kuulunut vaan ohjelmaan.

Nyt vielä Vinkan kanssa tämän vuoden viimeisiin aksakisoihin kirmaamaan. Vinka kirmaa ja minä varmaan vingun ja hingun perässä, kun räkätauti vaivannut jo viikon.

Punkkisella joulukuun ekana vkl:na

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Pimeän lenkillä tällaisella kokoonpanolla + alapuolen kuva

 

 

Itsenäisyyspäivän ensimmäinen lenkki. Seurana nämä kaverit...

 

ja tämä kaveri

 

 

 

 

 

 

 

 


Ja Itsenäisyyspäivän toinen lenkki Tompan peesissä. Aivan huippulenkki!

 


tyytyväiset hevoset

 


Tällä viikolla pimeän lenkillä Jaanan kanssa, Välke myös matkassa. Kuva salamalla

 


ja ilman

 


Perjantain lumisateen jälkeen metsälenkillä. Oli vähän lunta...

 

 


Päätettiin suosiolla tulla takaisin tietä pitkin



Marraskuun loppu

Marraskuun lopussa tuli hetkeksi lumipeite maahan, joka kuitenkin suli pois, tuli vähän lisää, pysyi nollalla ja ratsastus oli erittäin vaikeaa, kun kummaltakin hevoselta puuttui vielä tilsakumit. Strakur pitikin sitten lomaa ja Hiski kävi reipashenkisillä lenkeillä, kun kävellä ei pystynyt ja piti perään 1,5 viikon loman sekin.

Vinkuran kanssa kisattiin omissa kisoissa 3 rataa, josta yksi 0/2. ja loput hylättyjä. Vinka sai myös SM-tulokset samalla kasaan, mutta katsotaan ensi kesänä vointia ja fiilistä, että lähdetäänkö niihin karkeloihin enää mukaan. Ollaan taidettu jopa yhden kerran olla mukana ja ruhtinaaliset kaksi kertaa saada edes tulokset kasaaan. Niin varmoja nollan tekijöitä ollaan oltu vuosien varrella ;)

 

 

 

lenkillä ratsastettiin Hiskin ohi

 

Välke seurana lenkillä

 

 

lumet hävisi

 

reipashenkisten lenkkien jälkeen on ollut aika hiki

 

tai hankijumpan jälkeen erittäin rento hevonen

Pentuja?

Välkkeellä kävi miesvieras kylässä 2 viikkoa sitten, joten nyt jännätään miten tässä käy. Astutus onnistui hyvin, mutta ehkä parin viikon päästä ollaan viisaampia. Pidetään peukkuja.

sulhanen Ossi

 

 

 

 

 

 

Syksy

Nyt tuntuu syksyltä. Lumet tulivat ja katosivat. Vettä sataa ja tuulee. Ja töiden jälkeen on pimeää ja valoisalla ratsastus on mahdollista vain viikonloppuna.

Lisäksi olin edellisellä viikolla kipeänä, joten hevosten liikutukset jäivät entistä vähemmälle. Onneksi oli pari apukättä koiria lenkittämässä, joten sain itse maata vain sohvalla. Perjantaina oli jo pakko päästä ulos, joten kapusin illalla ponin selkään ja koiristakin pääsi mukaan Välke ja sille kaveriksi Hatka. Välke on super heppakoira, sillä nytkin se kipitti 13 km lenkin matkassa, ja aina edellä tai reippaammassa laukassa minun ratsun rinnalla. Hyvin se lyhyillä jaloilla vaan painelee! Viikonloppunakin istuin vaan hevosen selässä, kun omin jaloin kävely aiheutti vaan hirveitä yskänpuuskia. Lauantaina pääsin Hiskin kanssa issikoiden matkaan ja sunnuntaina tuli lenkitettyä omat koirat Hiskin selästä käsin.

Tällä viikolla pystyin onneksi olemaan torstain ja perjantain vapaalla, joten päästiin heppailemaan useampana päivänä valoisan aikaan. Torstaina käytiin ensin aamupäivällä Seijan & Hilkan kanssa maastossa, itse Hiskillä ja Välke matkassa. Meidän lenkki oli 12 km. Illalla lähdettiin vielä Jaanan kanssa maastoon, tällä kertaa ratsuna Strakur ja pimeästä ja sateesta huolimatta tehtiin 11 km lenkki. Eipä ollut ruuhkaa maastossa ;)
Perjantaina päästiinkin pitkästä pitkästä aikaa Hiskin kanssa valvovan silmän alle ratsastamaan, kun Terhi tuli pitämään meille valmennusta Tiinan kentälle. Olisinko heinäkuussa viimeksi ollut valkassa. Kun tuo omin jaloin kävely oli jäänyt sairastelun takia vähemmälle, kävelin Tiinalle ja takaisin, Hiski narussa ja koirat matkassa. Matkaa metsän kautta kertyi 3,8 km suuntaansa.
Valmennuskuvat: Seija Pirinen

satula ja omat ratsastuskamppeet odotti perillä

 

 

 

 

laukka rullasi niin hyvin, että istui ja nautti vaan

 

nuori herra seuraa valmennusta tarkasti

 

matkakavereille retkievästä

 

 

 

Eilen olinkin sitten Vinkan kanssa Iisalmessa kisaamassa, tuloksena 10 ja hylätty. Olin muuten kummankin koiran kanssa Lappeenrannassa kisaamassa pari viikkoa takaperin, Välkkeen ekat kisat 3-luokassa. Välke ei kestä lähdössä, mutta liikkui ihan kivasti radalla. Tällä kertaa sille kuitenkin hylätty kummaltakin radalta. Vinkalle hylätty ja 5 luokan nopeimmalla ajalla.

Tänään piti olla ihan hirveä vesi/räntäsadepäivä, mutta onneksi sääennnusteet eivät aina pidä paikkaansa. Aamupäivällä kävin koirien kanssa metsälenkillä eikä kastuttu. Iltapäivällä puettiin Seijan kanssa kunnon sadevarustus niskaan ja suunnattiin pidemmälle maastolenkille. Alkumatka seikkailtiin kaksin, lähdettiin seikkailemaan "uutta" polkua ja päädyttiin sujuvasti "normireiteille" ja suunnattiin siitä  Niinaan ja Hiskiä vastaan. Tämän jälkeen kierrettiin vielä reipashenkinen lenkki kolmistaan, kun Hiskillä oli virtaa vaikka muille jakaa. Ei sitä ainakaan ikä paina. Pohjat olivat nyt taas niin hyvässä kunnossa, että paineltiin sitten kunnon laukkapätkiä pitkästä aikaa. Meille Seijan kanssa kertyikin matkaa lopulta 19,5 km. Ja vettä ei satanut koko lenkin aikana, mutta sadevaatteista oli kyllä hyötyä alkumatkan polkureittien varrella, sillä kuusien oksat olivat aikas märkiä.

onneksi metsästä löytyy evästä; puolukoita ja mustikoita

 

 

pimeys tuli pihaan päästyämme

Nyt odotellaan sitten seuraavaa viikonloppua jolloin on taas mahdollista päästä valoisalla ulkoilemaan. Jospa sitä joku päivä ehtisi töiden jälkeen pienen lenkin valoisalla käydä ratsastaa.